Sulo on muutaman kerran ollut mukanani duunissa sellaisina päivinä, jolloin ei ole mitään erityisen akuuttia tai muita juoksevia asioita. Tällä kertaa päivä piti sisällään muun muassa...
...lenkkiä
Jokainen työaamuhan alkaa aamulenkillä.. Nyt kirittäjinä oli muutama muukin aamulenkkeilijä, joten Sulokin sai reippaan aamunavauksen.
...huoneiden tutkimista
Koska jokainen huone on tarkastettava.
...ja lisää huoneiden tarkastusta
...fanikuvan
Ai miten niin pakotettiin kuvaan?
...Ruuan kerjäämistä
Tietty.
...tylsistymistä
Näyttääkö tutulta?
...oven takana kyttäämistä
Silloin kun isäntä on palaverissa, voi muille tehdä kiusaa leikkimällä vedellä tai karkaamalla isännän palaveriin..
Jälkikirjoitus:
Ilmoitettiin Sulo pariin näyttelyyn, 5.6 Helsinkiin ja 19.6. Riihimäelle. Huomenna olisi aamusta tarkoitusta mennä Espoon Match Showhun harjoittelemaan.
Käymme siis Vantaalla Koirakaksikon koirakoulussa Sulon kanssa. Sulo on käynyt Koirakaksikon kursseilla parin kuukauden iästä lähtien ja pakko myöntää, että koirakouluun on koukuttunut ainakin omistajat. Toki pikkukaverikin viihtyy varsin hyvin uusien kavereiden ja treenin parissa.
Nyt olemme temppukurssilla, jossa harjoitellaan nimensä mukaisesti kaikenlaisia pieniä ja hyödyllisiä temppuja. Neljän kerran mittaisen temppukurssin rungon muodostaa noudon harjoittelu, joka onkin Sulon tulevaisuutta ajatellen yksi tärkeimmistä tehtävistä. (Olemme siis ajatelleet käyttää Suloa jonkun verran metsästyksessä, taippareissa ja sen sellaisissa aktiviteeteissä seurakoirailun ohella.)
Temppukoulun tunnit ovat sen verran hektisiä ainakin remmin toisessa päässä olevalle, että unohdin kokonaan ottaa kuvia kurssista, mutta tänään harjoiteltiin noudon lisäksi myös "koske nokalla käteen, niin saat namin" -temppua. Toimii kuulemma simppelinä aktivointitemppuna esimerkiksi stresaavissa tilanteissa, kuten näyttelyissä ja kokeiden alla. Sulolle tämä tehtävä ei ollut kovin vaikea, tosin aluksi kaveri oli tunkemassa tassua käteen, ennen kuin käden asentoa muuttamalla tajusi, että kyseessähän on aivan eri liike. Saimme myös sanan "koske" aika nopeasti mukaan ja nyt illalla muutaman lisäharjoituksen jälkeen homma tuntuikin olevan ihan hyvin hanskassa.
Myös viime viikolla aloitettuja kierimisharjoituksia jatkettiin. Sainkin Sulon kanssa pari onnistunutta pyörähdystä tehtyä, tosin ketteryydessä meillä on vielä "hieman" treenattavaa. Tosin agikoiraa Sulosta ei varmasti saisi tekemälläkään eikä ole toki tarviskaan.
Loppupääsiäinen otettiin muuten aika iisisti. Ulkoiltiin ja touhuiltiin kaikkea ei niin kovin vaativaa. Pääsimme myös seuraamaan Sulon "serkkukoira" Paavon tokotreenejä ja saimme näytöt Vellun taitavuudesta tokokentillä. Sulo pääsi jälleen Hannan oppiin ja nyt alkoi näyttelyravikin sujumaan aika mukavasti:
Pääsiäisreissu Porvooseen oli Sulon mieleen. Vaikka asummekin kaupungissa, oli Porvoossa sellaista city-hyörinää, jota ei kotikulmilta löydy ja sekös karvaista kaveria miellytti. Tietysti reissuun kuului kesän ensimmäisten jätskien korkkaaminen:
Torilla Sulo keräili tapansa mukaan ihailevia katseita ohikulkijoilta ja sai samalla uuden lempinimen ystävälliseltä rouvalta. Lullukaksi ristitty kaveri ottikin huomiosta kaiken irti ja heittäytyi torille tuttuun tyyliinsä selälleen rapsuteltavaksi.
Pääsiäisviikonloppuna tehtiin tuttavuutta myös kahden tyttökoiran kanssa, joista ensimmäinen oli jo aivan pienenä ensimmäisen kerran tavattu Amanda-ranskanbulldoggi. Sulolle öhisevä, vikkelä ja todella pieni Amanda taisi olla aikamoinen kauhistus, sillä aiemmin vain muutaman kerran haukkunut Sulo sai vähän väliä haukkukohtaukset Amandan luona. Haukkuminen muuten jatkui illalla kotona, kun "vahtikoira" kuuli rapusta meteliä ja päästi ensimmäisen möreän haukahduksensa neitimäisen vinkaisun sijaan!
Tutumpi kaveri on kotikulmilla asustava labbistyttö Peppi, joka on Sulon kanssa saman ikäinen ja yhtä innokas heittämään lenkkiä. Koirapuistossa pitää tietysti labbistyyliin välillä levähtää:
Ja välillä kaivellaan ja tongitaan kuoppia:
Treenattiin myös illan päälle vähän näyttelyseisontaa- ja ravia Hannan opastuksella. Seisonta menee oikein hyvin, mutta näyttelyravissa Sulo nappaa remmin suuhunsa tuon tuostakin, joten siitä pitää pyrkiä pikapuoliin eroon.
Sulo pääsi käväisemään mökillä Tammisaaressa ja aika vauhdikas päivä kaverilla olikin. Koiralle tietysti hauskinta tuntui olevan se, että kaveri sai olla koko päivän vapaana uusissa maastoissa tutustumassa. Ensimmäiseksi edessä oli luonnollisesti ruokaa ja heti oman ruokailun jälkeen piti päästä kärkkymään toisten sapuskoja:
Portaiden kiipeäminen on edelleen haasteellista:
Lätäköt kierretään edelleen kaukaa:
Metsässä harjoitettiin risusavottaa:
Sitten tuijotettiin kanoja ja cockerikaveri Ressua:
Kävimme myös merenrannassa tutustumassa. Yritin nakella Sulolle keppiä lähinnä huvikseni, mutta kaverihan haki näppärästi lähelle heitetyt kepit parin metrin päästä rannasta. Pelkäsin aluksi, että lätäkköpelosta kasvaa vesipelko noin laajemminkin, mutta hyvin tuntui Sulo vedessä viihtyvän:
Itse asiassa Sulo menetti talviturkkinsa täysin vahingossa samalla reissulla. Istuin appiukon kanssa pitkällä laiturilla, jonne ei vielä portaita pitkin päässyt. Sulo yritti tulla mukaan laiturille, mutta kun ei sinne päässyt, kaveri hyppäsi mereen ja heitti noin kymmenen metrin uimalenkin kylmiltään. Tulipahan ainakin uimataito testattua, vaikka ei ollut tarkoitus vielä lähes jäiden aikaan koiraa uimaopetukseen pariin viedä:
Lopuksi vähän treenattiin. Kiitokset vain Lotalle ja Koirakaksikon opeille, ainakin nouto alkaa pikkuhiljaa onnistua. Saimme itse asiassa kuusi onnistunutta noutoa, mistä tuli superhyvä fiilis!
Aina nouto ei onnistu, varsinkin jos kouluttaja heittää dummyn suonsilmäkkeeseeen!
Perheen ensimmäinen koiranpentu opettaa kaikenlaista jännää. Tässä tähän mennessä kootut top vitoset Sulon suosikeista ja inhokeista.
SUOSIKIT
1. Syöminen
Kaikenlainen syöminen, kaikki ruoka kelpaa ja jo minuutin päästä ruokailusta herra on kärttämässä lisää. Tyypillinen ahne labradorinnoutaja, meille on kerrottu.
2. Kaverit
Sulo on kotioloissa hyvin, hyvin rauhallinen pentu. Koira- ja ihmiskaverit sen sijaan ovat parasta mitä Sulo tietää. Kavereiden perään ollaan jopa niin intona, että remmissä iskee välillä kiire kavereiden perään.
Tässä harjoitellaan poseeraamista koiraserkusten Paavon, Vellun ja Roopen kanssa.
3. Kepit, lehdet, risut ja oksat
Kaikki vähänkin syötäväksi, pureskeltavaksi tai kanneskeltavaksi kelpaava on mahtava juttu. Mitä isompi keppi tai tikku, sen parempi:
4. Nukkuminen
Syömisen ohella Sulon yksi suurimpia rakkauksia. Suosikkinukkumapaikka löytyy kotoa parvekkeen oven vierestä, verhojen alta.
5. Sorsat ja muut linnut
Sorsat, lokit, varikset ja kaikki muutkin siivekkäät ovat Sulon suosikkeja. Ainakin toistaiseksi Sulon mielestä nämä kaverit ovat maailman tyhmimpiä, karkuun pakenevia leikkikavereita, mutta kovasti siivekkäät kiinnostavat.
SULON INHOKIT TOP 4
1. Salaatti
"Labbis syö mitä vaan."-hokema lienee tuttu monelle vastaavan koiran omistajalle. Salaattia ei tosin meidän karvakaveri suostu nykyisin suuhunsa laittamaan.
2. Lätäköt
Lumen sulaessa valtaisat lätäköt kierretään todellakin kaukaa. Sulon on muutaman kerran onnistunut vahingossa menemään lätäkköön, mutta juossut kiireen vilkkaa pois.
3. Vaativat fyysiset ponnistelut
Auton peräkontista poistuminen, yletön riekkuminen, portaiden kävely ja kaikki muut valtaisaa fyysistä ponnistelua vaativat puuhat eivät nappaa ainakaan ensiyrittämällä. Motivaation pitää olla kohdallaan tällaisia suoritteita tehdessä.
4. Noutajapanta
Noutajapanta eli siis tällainen kevyesti kuristava panta ei ole valjaisiin tottuneen Sulon mieleen, ei sitten ollenkaan.
Sulo on nyt melko lailla päivälleen viisi ja puoli kuukautta. Perustottelevaisuutta olemme harjoitelleet Sulon kanssa leikin varjolla tosi paljon jo ihan pienestä pennusta alkaen. Aloitimme koirakoulutouhut jo Sulon ollessa parin kuukauden ikäinen ja itse asiassa meillä on nyt menossa jo kolmas lyhytkurssi Vantaalla Koirakaksikossa.
Perustottelevaisuus alkaakin olla aika hyvin hallussa. Istu, maahan, viereen, tänne, paikka yms. komennot Sulo osaa hienosti ja muutenkin käytös on todella mallikasta.
Nyt treenaamme kovasti noutamista. Olen harjoittanut Suloa dummyllä siten, että olen tehnyt koko noutosarjan alusta loppuun, mutta viimeksi koirakoulussa saimme ohjeet noudon treenaamiseen osissa. Sulolla on hieman haasteita dummyn loppuun asti palauttamisessa, tahtoo kapula tipahtaa suusta aika usein, joten senkin takia noudon opetteleminen palasissa tuntuu järkevältä.
Olen tehnyt iltaisin pari kolme kertaa tarttumistreenejä siten, että olen kussakin treenissä tehnyt neljä sarjaa ja viisi toistoa. Sulo tarttuu dummyyn vielä melko "hentoisesti", joten vielä emme ole siirtyneet seuraavaan vaiheeseen noudossa. Sulo on hyvin oppivainen ja reipas kaveri, joten varmasti tämäkin asia saadaan ajan ja leikin kanssa sujumaan.
