Pääsiäisreissu Porvooseen oli Sulon mieleen. Vaikka asummekin kaupungissa, oli Porvoossa sellaista city-hyörinää, jota ei kotikulmilta löydy ja sekös karvaista kaveria miellytti. Tietysti reissuun kuului kesän ensimmäisten jätskien korkkaaminen:
Torilla Sulo keräili tapansa mukaan ihailevia katseita ohikulkijoilta ja sai samalla uuden lempinimen ystävälliseltä rouvalta. Lullukaksi ristitty kaveri ottikin huomiosta kaiken irti ja heittäytyi torille tuttuun tyyliinsä selälleen rapsuteltavaksi.
Pääsiäisviikonloppuna tehtiin tuttavuutta myös kahden tyttökoiran kanssa, joista ensimmäinen oli jo aivan pienenä ensimmäisen kerran tavattu Amanda-ranskanbulldoggi. Sulolle öhisevä, vikkelä ja todella pieni Amanda taisi olla aikamoinen kauhistus, sillä aiemmin vain muutaman kerran haukkunut Sulo sai vähän väliä haukkukohtaukset Amandan luona. Haukkuminen muuten jatkui illalla kotona, kun "vahtikoira" kuuli rapusta meteliä ja päästi ensimmäisen möreän haukahduksensa neitimäisen vinkaisun sijaan!
Tutumpi kaveri on kotikulmilla asustava labbistyttö Peppi, joka on Sulon kanssa saman ikäinen ja yhtä innokas heittämään lenkkiä. Koirapuistossa pitää tietysti labbistyyliin välillä levähtää:
Ja välillä kaivellaan ja tongitaan kuoppia:
Treenattiin myös illan päälle vähän näyttelyseisontaa- ja ravia Hannan opastuksella. Seisonta menee oikein hyvin, mutta näyttelyravissa Sulo nappaa remmin suuhunsa tuon tuostakin, joten siitä pitää pyrkiä pikapuoliin eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti