Sulo muutti Wordpressiin

Sulo vaihtoi nettikotiansa, uusi osoite on:

http://sulokalevi.com

Tervetuloa!

Taipparit läpi!

Ilmoitin Sulon "salaa" taippareihin kuukausi takaperin. Taipparista tiesi vain muutama lähipiirin henkilö, että paineet pysyisivät edes vähän hallinnassa. No eipä auttanut pienen joukon tietäminen tänä aamuna, kun suunnistin Sulon kanssa Raaseporin Fiskarsin taakse taipparikokeisiin. Järjestävänä seurana oli Pääkaupunkiseudun kultaiset ja meidän ryhmässä oli parin kultsun lisäksi kolme metsästyslinjaista labbista ja kaikkiaan kolme näyttelylinjaista labukkaa.

Aamu alkoi ilmoittautumisella ja koepaikalle suunnistamisella. Aluksi tuomari Timo Väisänen keräsi kokelaat piiriin ja piti alkupuhuttelun. Tuomaria ja koiria lukuun ottamatta porukka oli melko jäykän ja jännittyneen oloista…

Meidän koenumero oli kolmonen, joten jouduimme odottamaan kotvan aikaa ennen meidän vuoroa. Meitä edeltävät kaksi koirakkoa menivät heittämällä läpi, joten ennusmerkit olivat kohdallaan.

Tässä taippari eriteltynä:

1) Vesinouto

Ensimmäinen lintu heitettiin maalta muutaman metrin päähän ja Sulo toi linnun nätisti rantaveteen siten, että sain linnun napattua käteen. Toinen nouto heitettiin veneestä ja se menikin todella kauas, arviolta 40 metrin päähän meistä. Pelkäsin ihan sairaasti Sulon suoritusta, varsinkin kun emme ole noin pitkän matkan vesinoutoja tehneet. Sulo ui kuitenkin hienosti lokille ja hieman kaarrellen tuli linnun kanssa rantaveteen. Vähän houkuttelua ja sain linnun ongittua käteen ja matka jatkui hakuruutuun.

2) Hakuruutu

Hakuruutua olemme treenanneet ihan tosi vähän ja treenivariksetkin loppuivat parahiksi kesän kynnyksellä. Laukauksen ja heiton jälkeen Sulo lähti kuitenkin intopinkeänä etsimään ja teki mielestäni aivan hyvää työtä linnunetsinnässä. Ensimmäinen lintu tuli pikku kierron kautta käteen. Toinenkin lintu löytyi nätisti, mutta Sulo jätti linnun harmittavasti muutaman metrin päähän. Homma jatkui kuitenkin uudella etsinnällä. Tuomarin ohjeistamana siirryin Sulon kanssa vähän syvemmälle hakuruutuun ja sain kaksi palautusta käteen, jälleen tosin pikku lenkin kautta. Pelkäsin vähän Sulon karkaavan varis suussaan, mutta eipähän meidän junnu edes yrittänytkään sellaista.

Neljän linnun jälkeen tuomari käski kytkemään koiran, antoi arvionsa Sulon toiminnasta ja kehotuksen jatkaa jäljelle. Vitsi miten hienolta tuntui!

Sitten odoteltiin muiden koirien suoritusten ajan. Useimmat koirakot läpäisivätkin vesinoudon ja hakuruudun hienosti, vain muutamalta matka jäi kesken.

3) Jälki

Etukäteen pidin jälkeä Sulon vahvimpana osa-alueena. Olemme treenanneet jälkeä eniten ja kani on löytynyt metsästä joka kerta jäljen päästä. Tällä kertaa mukana oli vähän aloitusvaikeuksia. Jäljen alku löytyi, mutta sitten Sulo kadotti jäljen, mutta lähti lopulta metsään. Pienen ketunlenkin jälkeen herra loikki luokseni iloisena kani suussaan! Kani nätisti käteen ja taipparit läpi!

Timo Väisäsen arvio:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen

Suhtautuu ystävällisesti ja myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin

2. Uimahalu

Syöksyy veteen, ui mielellään

3. Hakuinto

Työskentelyinto vaihtelee, mutta on riittävää

4. Noutohalu

Saatuaan vainon, etenee riistoille ja ottaa ne empimättä ylös.

5. Nouto-ote

Pinnalliset, huolimattomat otteet, vedessä hieman pallottelee

6. Palauttaminen

Vedessä rantaveteen, maalla lähelle ohjaajaa. Yksi nouto jäi kesken.

7. Reagointi laukaukseen

Kiinnostunut ja rauhallinen

8. Itseluottamus ja aloitekyky

Riittää itsenäiseen työskentellyyn alueella. Selvittää jäljen, joskin suurpiirteisesti.

9. Yhteistyö

Hieman vaikeasti hallinnassa.

10. Työskentelyhakuinen koira, joka käyttää hyvin nenäänsä. Hyvät taipumukset.

  

Club Show 2011

Labradorikerhon vuotuinen Club Show keräsi Tuomarinkartanoon Sulon veljeskaartista kaikkiaan viisi kaverusta 7-9 kuukautisten urospentujen luokkaan. Kaikkiaan luokassa kisaili seitsemän pentua. Mukana oli Sulon lisäksi veljistä Eevert, Aapo, Jässi sekä Hugo.

Jässi, Eevert, Sulo, Aapo ja Hugo.

Ennen kehän alkua vähän mietittiin, miten mahtaa arvosteluun vaikuttaa Sulon karvanlähtöaika, kaveri kun nykyisin melko erikoisen värinen johtuen juuri pahimmasta karvanlähdöstä. Brittituomari tuntui kuitenkin selkeästi tykkäävän kaikista Heart-pennuista ja Sulokin sai hyvät arvostelut. Tässä vapaasti suomennettuna James Hindleyn "tuomio":

"Suklaanruskea kahdeksankuinen pentu, hyvin muodostunut pää ja nätit korvat, hyvä etumus, joskin vähän kapealiikkeinen, hyvä ylälinja, riittävät takakulmaukset, loistava luusto ja jalat, mahtava tuplaturkki ja oikeanlainen häntä."

Sijoituksena komeasti neljäs tila. Heart-pennuista palkintopallille kipusi myös kolmanneksi sijoittunut Jässi sekä viidenneksi yltänyt Aapo.
Sulon paras palkinto taisi kuitenkin olla lenkki ihanan Pepin kanssa.

Päivä Pöytyällä.

Tänään oli odotettu näyttelypäivä Pöytyällä. Aamulla auto starttasi jo klo 6.00 ja matkaan kului parisen tuntia.
Eikä turhaan ollenkaan!
Tuomarina oli Harri Lehkonen. Mukavan oloinen jämäkkä miestuomari.

Sulon arvostelu: Tasapainoisesti kehittynyt urospentu. Hyvänmuotoinen pää ja hyvä etuosa. Tilava rintakehä. Riittävät takakulmaukset. Hyväasentoinen häntä. Oikeanlainen turkki. Esiintyi rauhallisesti. Hyvät liikkeet.
Tuomari sanoi palkintoja jakaessaan, että Sulo on voittanutta narttua kehittyneempi, mutta hänen mielestään Sulo on hieman liian pitkä. 

Tuloksena siis: VSP ja Kunniapalkinto.

Hienosti siis meni. Sulo toimi kehässä paremmin kuin koskaan. Keskittyi ihan täydellisesti ja seisoi todella kauniisti! Ja mikä parhainta: Häntä heilui iloisesti juostessa sekä seistessä! Vau!

"Mökkitaipparit" ja muuta mukavaa

Päätimme Sulon ja muun porukan kanssa karistaa kaupungin pölyt kannoiltamme ja paeta muutamaksi päiväksi maalle mökille, jossa Sulo on jo useamman kerran kesän aikana viihtynyt. Mökin pihapiiri on aidattu, joten Sulo saa touhuilla aivan mielin määrin ulkoilmassa aamusta iltaan. Ja ukkohan näyttää silmännähden viihtyvän!

Pallopelien, uimisen ja muun hassuttelun lisäksi ehdimme vähän myös treenailemaan. Koska erinäköistä taippaririistaa oli kerääntynyt kotipakkaseen enemmän kuin omiksi tarpeiksi, päätimme treenailla mökillä oikean riistan kanssa. Sulon riistakokemukset ovat edelleen aika vähäiset, joten riistatreenit olivat ihan tervetullutta vaihtelua perusdamin heittelyyn.

Muutamasta treenistä saikin koostettua ihan hauskan "mökkitaipparivideon".



Treenien jälkeen onkin sitten hyvä siirtyä makkaranpaistoon sekä jalkapallopelin pariin, jotka ovatkin Sulon mielipuuhia…

Hajuhaittoja...

Sulo onkin nyt sitten ollut ensimmäisen kerran mummolassa hoidossa ihan koko viikon! Hyvinhän se oli Sulolla sujunut, mitä nyt ensimmäisenä päivänä mummin ja ukin kengännauhat maistuivat aika hyville...
Sulo sai ihan koko viikon  kaiken huomion ja varmasti kilokaupalla hellyyttä. Kamalasti Sulo ei ollut ikäväänsä näyttänyt, mutta kyllä jälleennäkemisessä oli riemua!! Nyt sitten meitä pitääkin seurata hyvin hyvin tarkkaan, ettei taas vaan karata jonnekkin...

Heti kotiuduttuamme Sulo pääsikin lääkäriin hajuhaittojen takia anaalirauhasten tyhjennykseen. Kyllä voikin sitten suloinen koira haista pahalle!! Nyt sekin vaiva on sitten koettu ja toivon todella, että rauhaset tästä lähtien tyhjenisi ihan itsestään, minusta niitä ei ainakaan ole tyhjentelemään ;)

Hieman ovat Sulo ja Ville treenailleetkin: vesinoutoa ja kahden Damin hakua maasta. Ja se sujui ihan superisti! Taisi viikon treenitauko tehdä Sulolle hyvää, sen verta innokkaana treeneissä touhuili.




Sunnuntaina onkin sitten matka Pöytyälle näyttelyyn, pitäkäähän peukkuja!

Sulon Tuusulan näyttelypäivä.

Tänään olikin sitten taas Sulon "missikisojen" vuoro. Olipahan mukava vihdoin päästä näyttelyyn kun Riihimäen näyttely meni Sulon sairastaessa.

Pentujen kehä alkoi onneksi jo klo 10.00 eikä kovin kauaa tarvinnut paahtavassa helteessä odotella.

Tällä kertaa Sulon lisäksi oli 4 muuta urosta kisaamassa. Siihen porukkaan kuului myös Sulon veli Jässi ja Eevert.Sulon sisko Nasu kisailikin sitten pentu nartuissa.

Tällä kertaa koirat arvosteli suomalainen tuomari Marja Kosonen. Kyseinen tuomari on myös eläinlääkäri ja tarkistanut tämän pentueen pienenä :)

Kehään meno hieman kauhistutti, koska vielä oli hyvinkin muistissa Sulon ensimmäisen näyttelyn lihapullien kaivamisoperaatio. Mutta tällä kertaa kaikki meni tosi hienosti, Sulo liikkui kehässä hyvin ja seisoi nätisti. Ehkä itsekkin olin hieman rauhallisempi vaikka kyllä tuo kehään meno tuppaa jännittämään alokasta. Onneksi oli taas omat tsempparit mukana. Kiitos taas kasvattaja Pauliina ja Eevertin ja Aamoksen omistaja Hanna ja tietysti ihana oma Keponi Ville.Teidän läsnäolo saa aina tällaisen hermoilijankin rauhoittumaan.

Sulo sijoittui tänään pentujen neljänneksi ja sai myös kunniapalkinnon ( kp). Sulon veljet sijoittuivat upeasti ensimmäiseksi ja toiseksi. Sisko Nasu oli vsp. Ja mainittakoon,että Sulon isä ja äiti loistivat taas omissa kehissään. Hyvät on pojalla geenit!

Sulon arvostelu:- Erinomainen tyyppi ja koko
-kaunis ilmeinen pää
-Hyvä ylälinja
-Hyvä pyöreä rinta
-Hyvä vahva reisi
-Hyvä raajaluusto
-Esitetään turhan pulskassa kunnossa
-Liikkuu hyvin
-Erinomainen luonne

Arvostelu oli siis mitä mainioin! Tämän tuomarin mielestä Sulo siis hiukan pyöreä ja edellisen tumarin mielestä Sulolla on hieno maskuliininen kroppa :). Sulo on nyt kuitenkin hieman "kevennetyllä" ruokailulla, että on sitten Pöytyällä 17.7 iskussa.

Päivästä jäi hyvä fiilis ja innolla odotamme seuraavia haasteita :)

Noutotreenejä isolla jengillä!

Tänään päästiin Sulon kanssa treenaamaan oikein isolla noutajaporukalla. Mukana olivat Sulon lisäksi velipojat Hugo ja Eevert, isä-Aamos sekä vanha neiti(kö?) Manta sekä puolitoistavuotias Vili. Menimme ison revohkan kanssa Vuosaareen harjoittelemaan vesinoutoa sekä hakuruutuhommia. Vesinoutomallia näytti Eevert, joka toi kertaheitolla lokin nätisti käteen asti. Omaan noutoonsa Sulo lähti hienosti, mutta vähän jäi kesken nouto, mutta Jarmon osaavien neuvojen avulla saatiin lintu ihan rantaveteen asti. Toisella kerralla Sulolla jäi lintu kaislikkoon ja isä-Aamos avuksi. Ja kas, mitä tapahtui: pikku kilpailu isän ja pojan välillä ja Sulo toi linnun aivan upeasti hanskaan asti. Sulolle esimerkin näyttäminen toimii ihan älyttömän hyvin, samalla tavalla Sulo hiffasi aiemmin variksen noudon sekä ylipäänsä napakamman noutopalautuksen, toisista mallia katsoen.

Sitten treenailtiin vähän hakuruutuhommia. Olen aiemmin tehnyt Sulon kanssa noutoharjoituksia kahdella damilla, nyt oli lähimaastossa yksi varis ja kolme damia. Vähän jälleen autettuna, rohkaistuna ja lihapullalla palkitsemalla damit tulivat käteen ja variskin vähän saatellen.

Toinen kierros vielä vesinoutoa, josta videokin alla. Nätti hakuun lähtö, tosin vähän kivikkoista reittiä pitkin matkaan ja sitten takaisin niin ikään kivikkojen kautta. Lintu jäi muutaman metrin päähän rantaveteen eikä tullut sieltä perille asti. Syykin selvisi pian: kukaan muukaan karvakavereista ei suostunut tuomaan melko vettyneeksi päässyttä lintua.

Kaiken kaikkiaan oli ihan sairaan hauskat treenit ja oli tosi mukava treenailla isommalla porukalla. Kiitokset järjestävälle "seuralle", Hannalle ja Jarmolle ja kaikille muillekin mukana olleille. Tätä lisää! 

Sulon juhannusterveiset!

Sulolta pienet juhannusterveiset videon muodossa. On uitu, treenattu, syöty ja lepäilty!

Hakuruutuhommia

Sulo on parantunut aivan entiselleen flunssan kourista, joten aloittelimme hieman taas treenejä. Riksun näyttelyyn emme silti vielä uskaltautuneet emmekä olisi tietysti saaneet mennäkään karanteenisääntöjen mukaan. Sulon sisarukset ja mamma-Namu olivatkin hyvin edustettuina Riihimäen näyttelyssä. Velipojat Deco ja Hugo kisailivat samassa pentuluokassa, Decolle KP ja ROP Pentu -titteli ja Hugolle myös KP. Sisko Nasu niin ikään KP ja VSP. Ja Namu-mamma kisaili avoimessa luokassa neljänneksi. Upea päivä siis!

Viikonloppuna tehtiin pari hakuruututreeniä. (Ja kyllä, googlasin hakuruudun tuossa jokunen aika sitten...) Kaksi treeniä, joissa molemmilla kerroilla piilotin kaksi damia Sulon näkemättä. Olen tehnyt näitä treenejä ennen kahdella damilla noutoa tasan kerran, joten aloittelijoita ollaan.

Summa summarum: eka dami löytyy metsästä todella helposti, mutta sen palautettua ongelmana on, ettei Sulo oikein vielä hiffaa, että metsään on piilotettu lisää dameja. Juhannuksen tienoilla ajattelin kokeilla hakuruutua variksilla, joista varmasti irtoaa dameja rapsakammat tuoksut.

Kummallakin treenillä molemmat damit löytyivät, toinen dami vähän autettuna tosin molemmalla kerralla. Silti olen ihan superiloinen ja tyytyväinen Sulon kanssa touhuilusta. Kaverista näkee selvästi, miten paljon hän nauttii metsässä olosta ja noutamisesta ylipäänsä!

Sulo-poika sairastaa, häntä hellikäämme...

Viimeisen näyttelyn jälkeen Sulo onkin sitten sairastanut flunssaa oikein sitkeimmän kautta.
Ihmettelimme yhtenä iltana Sulon kuonoon ilmestyneitä patteja. Kummallakin puolella kuonoa on kovat liikkuvat patit.
Myös Sulon sieraimet alkoivat vuotaa räkää ja vetäessä remmissä myös yskitti.

Ei muuta kun lääkäriin ja diagnoosina: ylempien hengitysteiden tulehdus. Patteja lääkäritkin ihmettelivät, eivät olleet ennen törmänneet moisiin. Ottivat niistä ohutneulanäytteet ja niistä löytyikin tulehdussoluja. Patit olivat kuitenkin lääkäreillekkin sen verta mysteeri, että katsoimme viisaammaksi lähettää näytteet eteenpäin tutkittaviksi.
Patologilta tulikin vastaus ja patit siis olivat tulehduksesta paisuneet imusolmukkeet jotka varsinkin nuorilla koirilla saattaa turvota nuhassa. Huh ja helpotus kun ei ollutkaan mitään pahempaa!! Saimme antibioottikuurin Sulolle ja ohjeeksi myös lepoa ja höyryhengitystä. Tämä  osottautui Sulon kanssa ihan helpoksi jutuksi: Sulo lastenammeeseen kököttämään ja hanat täysille. Sulon mielestä se olikin ihan jees juttu, unikin nimittäin tuli ammeessa kivasti.

Mutta ikinähän mikään ei mene kuin toivoisi eli tauti ei lähtenytkään talttumaan. Eli ei muuta kuin toiseen eläinlääkäriin hakemaan apua Sulolle. Onneksi on koiravakuutus!
Kohdallemme sattui aivan ihana lääkäri joka tutki Sulon todella huolella.
Sulon nielu oli edelleen aivan ärtynyt ja kuumettakin oli.Tulehdusarvotkin olivat koholla. E sitten muuta kuin järemmät pillerit kehiin! Nenäpunkkiin saimme myös hoitoa vaikka ei lääkäri siitä uskonut Sulon vaivojen johtuvan.

Sulo oli lääkärissä taas kuin oikea enkeli ja sai lääkärinkin ihmettelemään ja ihastelemaan rauhallisuuttaan. Edes verikoe ei saanut Suloa hikeentymään. Sulon mielestä oli paljon ihanampaa kurkistella käytävälle ja haistella muiden eläinkamujen tuoksuja.

Uudet pillerit onneksi ovat nyt sitten tehonneet ja vihdoin oireet helpottavat!! Päästään taas pian lenkille ja puuhastelemaan Sulon ihan lempijuttuja:  noutoja ja jäljestystä. Ensi sunnuntain odotettu (ja maksettu) Riihimäen näyttely jää nyt sitten harmillisesti meiltä väliin, mutta keräämme Sulon kanssa voimia tulevaan Tuusulan näyttelyyn ja pidämme peukkuja Sulon veljille ja siskolle, että putsaisivat palkintopöydät Riihimäellä!!


Ps. Sulo on jo muutamaan otteeseen lenkillä nostanut jalkaa eli Sulosta on tainnut tulla jo aika iso poika!

Sulon koiranäyttelydebyytti

Näyttelyn jälkeen on helppo hymyillä. Kuva: Samuli Siirala

Päivämäärä 5.6.2011 oli merkattu kalenterihin jo pitkän aikaa sitten Sulon näyttelydebyytiksi. Minulle oli langennut kennelpojan eli kepon rooli, joten aamutuimaan en vielä osannut jännittää siinä määrin kuin Sulon esittäjäksi lupautunut Anni. Matkalla Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskukseen alkoi kuitenkin jännitys kohota ja lisäsykettä toi kuvaaja Samuli Siirala, joka seuraili päiväämme jutunteon merkeissä. Kirjoitan näyttelydebyytistämme juttua Lemmikki-lehden elokuun numeroon.

Saavuimme kisapaikalle yhdeksän jälkeen aamulla ja paikalle oli jo tuossa vaiheessa ehtinyt kertyä melkoinen joukko kaikenkokoisia- ja näköisiä labbiksia. Ilmoittautumisen jälkeen suuntasimme tuttujen luo, Sulon isä Aamos ja velipoika Eevert olivat jo ehtineet asettautua kehän reunalle koitoksia odottamaan. Eevert kisailisi samassa pikkupentuluokassa (5-6 kk) Sulon kanssa ja Aamos valioluokassa myöhemmin samana päivänä. Ennen kehien alkua paikalle saapui vielä kasvattaja-Pauliina sekä kannustusjoukkoihin myös Sulon veli Aapo. 

Sulo otti valmistautumisen tapansa mukaan lungisti. Näyttelyä varten hommattua kevythäkkiäkään emme olisi oikeastaan tarvinneet, sen verran rennosti herra otti kehien odotuksen. Samaa ei voi sanoa omistajapariskunnasta. Ainakin itseäni jännitti ihan pirusti ennen näytelmän alkua, vaikka itselläni nyt ei kepo:n roolia kummempaa tekemistä ollutkaan.

Pikkupentuluokassa kisaili kymmenen pentua, joista ainoastaan yksi taisi olla musta, viisi ruskeaa sekä neljä keltaista pentua. Nuorin oli täyttänyt juuri viisi kuukautta ja Sulo ja Eevert olivat taatusti vanhimmat, sillä veljeksillä tulee seitsemän kuukautta mittariin huomenna. Eli jo näyttely olisi ollut päivää myöhemmin, olisivat veljekset kisailleet 7-9 kuukauden pentuluokassa. 

Aluksi italialaistuomari Piera Zerbi katseli koko kymmenikön läpi, mutta ei juoksuttanut joukkoa kehää ympäri vaan ryhtyi suoraan arvostelemaan pentuja yksi kerrallaan. Eevert ja Sulo skabailivat numerolla 9 ja 10, joten pääsivät näytille joukon kahtena viimeisenä. Ennen Suloa yksilöarviointiin mennyt Eevert toimi superhienosti koko ajan, ei kämmin kämmiä! Toisaalta enpä tiedä mtien paljon pieni häröily kehässä vaikuttaa kokonaisuuden arviointiin ainakaan näissä ihan pienimpien pentujen luokissa. Aikamoista vilinää ja melskettä näytti olevan vähän itse kullakin.

Viimeisenä yksilöarviointiin meni siis Sulo. Tuomarin edestä löytyi maasta joku ruuanpalanen, joka hieman häiritsi Sulon keskittymistä seisomiseen ja juoksurundille, mutta kokonaisuudessaan Sulo ja Anni hoitivat homma hienosti himaan! Olihan kyseessä ihan ensimmäinen oikea näyttely.

Tällä kertaa emme sijoittuneet neljän parhaan joukkoon, joista kärkikolmikon nappasivat keltaiset pennut, mutta olihan neljäntenä superupeasti kehässä toiminut Eevert Hanna-ohjaajansa kanssa. Onnea!

Sulo sai myös superhienon ja kannustavan arvostelun:

"Strong, masculine body, bones & head. Good coat. Good Shoulder. I find him bit long. I'd like better otter tail, moves well."

Eli summa summarum: tuomari piti Suloa himppasen pitkänä ja olisi halunnut hännän heiluvan reippaammin kehässä. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mainio arvostelu ja tästä on niin hauska jatkaa uusiin koetuksiin. Seuraavan kerran kehään mennään sitten Riihimäellä parin viikon päästä ja siitä sitten seuraavan kerran jälleen parin viikon päästä Tuusulassa.

Tässä vielä muutama Samuli Siiralan (kiitos Samuli kuvista!) ottama mahtava kuva kisoista sekä itsekuvaamani video (ei niin mahtava) Sulon kehätouhuista.

Tuomari Piera Zerbi, Anni ja Sulo.

Heiluuhan se häntäkin välillä!

Kehässä pikku juoksulenkki.

Nyt on jo aika napakka seisonta.

Tuomari arvostelee ja Sulo seisoo nätisti.

Vielä viimeinen vilkaisu. Sulon Eevert-veli vasemmalla.

Eevert vasemmalla, Sulo oikealla.

Veljekset kuin ilvekset.

EDIT: 7.6.2011. Kiitos Hanna korjauksesta, ei siis kehäpoika vaan kennelpoika!

Tänään starttasi TOKO-kurssi...

Tänään suunnistimme Sulon kanssa Koirakaksikon järjestämälle Tutustu Tokoon-kurssille. Siellä siis opetellaan tokon ihan alkeisliikkeitä. En siis haaveile Sulon kanssa tokokenttien valloituksesta vaan ihan hauskanpidon ja yhteisen tekemisen siivittämänä kurssille suuntasimme. Ja saimmehan kurssille houkuteltua mukaan myös Sulon parhaan kaverin Pepin.

Tänään harjoittelimme katsekontaktia, seuraamista, maahan menoa ja maassa pysymistä ja luoksetuloa.
Kaikki nuo siis Sulolle ihan peruskauraa, mutta kertaus on aina opintojen äiti!

Seuraaminen Sulolla on sulomaiseen tapaan verkkaista eikä siis mitenkään kovin vauhdikasta. Katsekontaktikin onnistuisi jos silmäni olisivat maassa eli Sulo seuraa vierellä nenä kiinni maassa. Sulolla tuo haistelu ja jäljestäminen on siis ihan se paras juttu ja haistelunappulassa ei ole off-asentoa! Mutta siis Sulo seuraa nätisti omalla hienolla tavallaan ja osaa myös minun pysähtyessä istua viereeni ilman erillistä käskyä.

Maahan meno ja siinä pysyminen sujui myös hienosti. Maahan meneminen ei käy kuin salama, vaan hitaan harkitusti sinne lysähdetään. Siellä kuitenkin hienosti osataan pysyä.
Luoksetulo Sulolla on vahva. Luoksetullessa Sulo menee aina viereeni istumaan.

Treenaaminen Sulon kanssa on todella miellyttävää ja antoisaa sillä Sulo omistaa mahtavat hermot ja keskittymiskyvyn. Tosin Sulon rauhallisuudesta on joskus "haittaakin". Ainakin silloin jos omistaja haluaisi tehdä liikkeet nopeasti niin Sulon kanssa se ei kyllä onnistu :)
Innolla odotamme ensi viikon kurssia!

Jälkikurssilla kanin kanssa

Jälkikurssi ei varsinaisesti ole siis mikään noutajakurssi, mutta kun kerroin treenaavani jäljestystä kaneilla, päätettiin ottaa kanitreeniä mukaan jäljestyskurssin ohjelmaan. Tein ensin Sulolle yhden aika helpon, ehkä 30 metriä pitkän jäljen melko peitteiseen maahan. Suora jälki, jossa ihan pikku mutka lopussa ja kani piiloon pikku kankareen taakse. Sulo tajusi heti, että ollaan taas tositoimissa ja suurin piirtein loikki tiensä kanin luokse. Aiemmin jäljestettävät kanit ovat omista mokailuistani johtuen olleet enemmän tai vähemmän jäisiä, nyt kani on melkein sulanut ja Sulokin nappasi kanin suuhun ja vielä ihan oikealla otteella. En ruvennut vielä treenaamaan kanin tuontia, joten nappasin kanin Sulolta nopeasti pois.

Toinen jälki oli pidempi ja sovittiin ohjaajan kanssa, että tehdään vielä pieni katkos jälkeen. Nostin kanin ilmaan puolivälissä reittiä olleen kaatuneen puun kohdalla, jolloin jälkeen tuli ehkä vajaan metrin katko. Sulo teki tarkkaa työtä heti alusta lähtien ja kävi ensin haistelemassa toisen koiran "kätköpaikan" ja loikki sitten oikealle jäljelle. Kani suuhun ja siitä poikki.

Kolmannella jäljellä otin mittaa niin, että siitä tuli noin 80 metrin taipparijäljen mittainen yhdellä mutkalla. Päästin Sulon myös irti hihnasta ja näytti siltä, että Sulo juoksee suoraan kanin luokse sata lasissa. Puolivälissä Sulo mietti vähän aikaa ehkä ihmisjälkiä, mutta suoritui nopeasti kanin luokse. Sulo ottaa jo melko reippaasti riistaa suuhun ja nyt annoin Sulon nostaa kanin kertaa ja sitten kani pussiin. Sulolle jäi mielettömän hyvä fiilis sekä riistasta että treenistä, joten tästä on jälleen kerran todella hyvä jatkaa harjoituksia.

Ja vapaa-aikanahan voi sitten vaikka tiirailla tyttöjä ikkunasta:

Jädellä...

Iltalenkillä Pepin kanssa piti toki poiketa jädellä. Ja voi että oli hyvää!
Sulon kanssa ollaan nyt pidetty treenitaukoa eli tämä viikko on vain pyhitetty rennosti olemiseen. Viikonloppuna onkin sitten taas jälkikurssia ja sitten seuraavana viikonloppuna( 5.6) Sulon ensimmäinen oikea näyttely. Sulo kisailee siis 5-7kk kehässä ja tällä hetkellä siinä on 11 pentua kisaamassa, jännää! Samalla näyttelyssä Sulosta tehdään juttu Lemmikki-lehteen. Eli sieltä voi sitten lueskella miten Sulolla näyttelyssä sujui!

Treenipäivitys viikonlopulta

Viikonloppuna treenailtiin taas maltillisesti. Lauantaina jälki ja etsintä -kurssilla oli vuorossa ihmisen hakua. Ensin menin itse piiloon ja kurssin vetäjä lähti Sulon kanssa etsimään minua. Homma meni helposti ja Sulo löysi omistajansa luo melko iisisti. Seuraavassa harjoituksessa kurssin vetäjä meni piiloon Sulon lelupallon kanssa ja sieltähän kurssin ohjaaja löytyi jälleen tosi helposti. Viimeinen harjoitus oli haastavampi: Sulo ei nähnyt lainkaan, minne ohjaaja meni. Matkaa starttapaikalta "maaliin" oli ehkä parisensataa metriä, mutta meidän jälkikoira löysi tiensä suoraan kouluttajan luokse. Treenistä jäi tosi hyvä mieli, nenänkäytön kanssa ei pennulla ole ainakaan mitään ongelmia ja mikä parasta, jäljestys tuntuu todella olevan mieleistä puuhaa Sulolle!

Viikonlopun kohokohtaa oli odoteltu jo pidemmän aikaa, kun saatiin Helsingin treenipellolle vieraaksi kasvattaja Pauliina Sulon Nasu-siskon kanssa. Kameran varressa toimi Pauliinan tyttö Nea, joka vastaa alla olevasta videosta. (Kiitos, superhieno video!)

Ensin Nasu ja Sulo tekivät vähän tuttavuutta. Jälleennäkemisen riemu oli mahtava ja sisarukset temmelsivätkin jonkin aikaa tosi hauskoilla fiiliksillä. Sulon kanssa tehtiin kolme noutoharjoitusta siten, että minä pidin Suloa kiinni, Pauliina nakkasi damin ilmaan ja Sulo samalla liikkeelle. Noutoon lähtö Sulolla on tosi terävä ja Sulon nenä toimii hyvin etsittäessä damia peitteisestä maastosta. Palautuksen kanssa oli kahdella ensimmäisellä noudolla vähän häröilyä, mutta kolmannessa noudossa palaset jotenkin loksahtivat paikalleen ja dami tuli reippaasti juosten käteen asti. Alkuviikosta lenkillä tehdyissä harjoituksissa oli myös palautukset kohdillaan, joten alkaa hommaan löytyä selkeästi jujua. Kiitos vielä Pauliinalle ja Nealle ihan mielettömän paljon vinkeistä ja ajasta!

Tässä vielä viimeisin ja paras otos Sulon noudosta:

Ja tietysti treenin lomassa piti päästä touhuilemaan myös siskon kanssa:

Tohinaa iltalenkillä...

Iltalenkillä huomasi kummallakin koiralla olevan energiaa vaikka muille jakaa. Hössötystä ja sinkoilua puolelta toiselle. Olisikohan kevättä rinnassa?
Omistajilla tuli kuuma, mutta koirat olivatkin fiksumpia ja viilensivät itsensä kuraisessa joessa uimalla, tosin ihan ilman lupaa!!
Rupesi jo epäilyttämään, että onkohan koirat kuuroutuneet päivän aikana kun ei mikään käsky mene jakeluun vaikka kuinka pää punaisena huutaisi.
No, löytyihän ne korvat ja tässä siitä todisteet:

Viimeinen mätsäri ennen tositoimia...

Tänään mentiin kaveria kannustamaan mätsäreihin ja olihan se pakko itsekkin "hypätä" kehään. Mätsärit olivat kerrankin lähellä meitä Herttoniemessä. Koiriakaan ei ihan niin hirveesti ollut joten suht nopeesti päästiin kehään ja kotiin. Tuomisina olikin sitten hienosti punaisten neljäs sija!
Kehässä Sulo meni aika asenteella "hoh hoh" eli ei ihan vireessä ollut tänään. Ei Sulo nyt mikään salama ole ikinä, mutta selvästi tänään laiskempi kuin yleensä. Luulen, että Sulo olisi voinut jopa sijoittua paremmin jos vauhtia olisi ollut enemmän, sillä tuomari kyllä taisi kovasti Sulosta pitää ( ja mikä ihme se nyt on!!).

Mätsärit on mielestäni todella hyvä paikka opetella itse näyttelytoimintaa ja saada varmuutta itselleen. Ensimmäinen kerta jännitti kyllä toden teolla, mutta nyt ei jännitys ole enää yhtä suurta.
Parantamista omassa kehätouhussa kuitenkin on, mutta onneksi tässä on vielä (toivottavasti) monta monta vuotta aikaa opetella. Ja mikäs Sulon kanssa on opeteltaessa, aivan mahtava ja rautahermoinen koira!

Nyt mätsärit tauolle ja muutenkin treenivapaata oleskelua. Lauantaina sitten taas jäljestyskurssi josta Sulo tuntuu nauttivan!!

Herra Varis

Sulon kanssa leikittiin ihan pikkupentuna variksensiivillä noutoa ja seuraavan kerran Sulo pääsi touhuilemaan riistan kanssa pentutreffeillä. Tuolloin ei rohkeus riittänyt vielä napata riistaa suuhun, mutta jälkitreeneissä on tehty onnistuneesti tuttavuutta kanin kanssa ja  nyt edessä oli uudelleentutustuminen Herra Varikseen.

Otettiin taas Hanna henkiseksi tueksi ja opettamaan ja hyvä niin. Ensin Sulo nuuhki innolla varista, mutta ei ottanut millään lintua suuhun. Hanna nappasi autosta koiransa Vellun, joka ei tosin hänkään roskalintua aluksi kelpuuttanut. Sulo tiiraili vierestä, kun konkari kanteli varista suussaan ja teki saman itse perässä. Tehtiin vain kaksi harjoitusta variksella aamupäivällä.

Illalla tein vielä muutaman treenin linnulla uudestaan. Pari kertaa meinasi mennä repimiseksi, mutta sain napattua linnun kuitenkin heti pois Sulolta. Pari kertaa meni superhienosti, vaikka Sulo ei vielä intopinkeänä linnun kimppuun heti käykään. Nyt pidetään sitten riistatreeneistä vähän taukoa, kun into on ylimmillään. Suru oli molemmilla kerroilla lähes aistittavissa Sulosta, kun pistin linnun takaisin pussiin.

PS. Sulon isä-Aamos oli voittanut tänään mejä-kisat voittajaluokassa. Aamoksen sivuille varmaankin ilmaantunee raporttia tänne.

Näyttelytreeniä sekä jälkikurssi, osa 1

Kesäkuun erikoisnäyttely lähenee hetki hetkeltä, joten oli taas aika suunnata Match Show -kehiin Vantaalle, Agility Akatemiaan. Ennen varsinaista mätsäriä Sulo pääsi Oton ohjastamana lapsi ja koira -kehään, joka meni superhienosti ilman mitään harjoittelua. Ykköstilan, pokaalin ja valtavan palkintoarsenaalin siivittämänä kuusivuotias saatetaan nähdä junior handlereissakin jossain vaiheessa, kunhan ikä ja kokemus vähän karttuvat.

Tässä vähän Oton tyylinäytettä kehästä:



Parina viime päivänä ollaan treenailtu näyttelyseisontaa kera hännän heilutuksen ja eilen saatiin vähän onnistumisia treeneissä. Tänään seisonta menikin aivan tosi mallikkaasti kehässä ja se taisi näkyä. Lopputuloksena punainen nauha ja punaisten pentujen kakkostila. Jee jee, tästä on hyvä (ehkä vielä yhdet mätsärit ennen) siirtyä "oikeisiin" kisakehiin.




Tänään oli muutenkin aktiivipäivä, sillä iltapäivälle osui myös jo aiemmin vuolaasti kehumani Koirakaksikon uusi kurssi. Nyt päästiin mielihommiin, jäljestys ja etsintä -kurssille. Sulon lisäksi ryhmässä oli toinen labbisuros sekä toinen komea koira, jonka rotua en tietystikään osaa tässä tarkemmin määritellä...

Kurssilla tehdään harjoituksia yksi koira kerrallaan. Aluksi piilotettiin Sulon uusi suosikkilelu narupallo kymmenen metrin päähän Sulosta niin, että Sulo näki, missä pallo oli. Etsi-komento ja parin sekunnin päästä pallo olikin suussa.

Sitten lisättiin vähän haastetta. Opettaja piilotti palloja lähietäisyydelle kivien, kantojen tms. taakse, mutta kuitenkin siten, että Sulo näki piilotuksen. Kaikki löytyivät mukisematta ja Sulo nappasi hajut nopeasti ilmasta ja vähän maastakin.

Viimeinen treeni tehtiin samassa maastossa, mutta siten, ettei Sulo nähnyt, minne pallo piilotettiin. Etsi-komennon kuultuaan herra juoksi suoraan pallon luokse ja toisella toistolla sama homma. Eli upeasti alkoi kurssi näiltä osin. Seuraavalla viikolla kurssiohjelmassa on ukon jäljestys, joten sitten taas lisää vaikeusastetta, ehkä.

Sulo 6kk

Jälkitreeniä, osa 2

Saatiin Sulo taas kotikulmille ja mieli poltteli jo kovasti päästä tekemään uutta jälkeä. Löysin lähimaastosta pienen peltoaukean, jossa maasto oli kuitenkin vähän ensitreenejä peitteisempää. Tein kanilla (jotka muuten sulavat _todella_ hitaasti...) noin 45-metrisen jäljen maastoon yhdellä kulmalla. Vedin ensin suoraa jälkeä kolmisenkymmentä metriä ja sitten koivun luota 15 metriä toisen koivun luokse ja kani kannon taakse piiloon.

Hankin pidemmän jäljestysliinan, mutta päästin Sulon taipparityyliin menemään eteenpäin ilman, että pidin lainkaan kiinni. Alussa oli pientä hakemista, samoin videollakin näkyvä kohta jossa Sulo jäykistyy tiirailemaan viereisellä polulla kulkevia ihmisiä. Kanille reitti löytyi kuitenkin mallikkaasti ja pienen hakemisen jälkeen myös itse kani kannon takaa.

Toista jälkeä en enää hyvän treenin jälkeen ryhtynyt tekemään, että motivaatio säilyisi tulevia koitoksia varten.



Välillä pitää päästä myös leikkimään Pepin kanssa. Peppi ja Sulo leikkivät ja omistajat puhuvat lihapullista:

Sulo lomailee...

Tällä hetkellä Sulo lomailee Tammisaaressa mökillä mummin ja ukin kanssa. Mökiltä kantautui uutisia, että Sulo oli "varastanut" ukin ahvenen, mutta kiltisti palauttanut sen takaisin ukille (ei ollut raukka tajunnut edes syödä sitä). Myös pienessä lammessa oli pitänyt kastautua heti kun mummin silmä vältti... Ja muitakin pieniä koiruuksia on Sulo harrastanut ukin ja mummin iloksi.

Kotiväellä vähän täällä ikävä kalvaa, mutta pianhan ruskea suklaanappimme taasen tulee kotiin! Liekö kurinpalautuksen tarvetta kotiin palatessa...:)

Jäljestystä ja uimareissu

Näistä paljon puhutuista jäisistä kaneista päästiin nyt viimein ottamaan selvää tänä aamuna, kun lähdimme harjoitusmielessä kokeilemaan Hannan opastuksella, miten taipparityyppinen jäljestys tapahtuu. Aloittelija kun olen, niin kani ei ihan sataprosenttisesti ehtinyt sulaa ennen treeniä, mutta jo kotona Sulo ihmetteli ja nuuhki kylppäristä tulevaa tuoksua.

Alkuvalmisteluina kiinnitettiin kani naruun ja lähdettiin vetämään ensimmäistä jälkeä, joka oli suora, noin 70 metrin mittainen jälki avonaisessa maastossa.


Ekan kolmen metrin jälkeen Sulo lähti jäljeltä sivuun, pissalle, mutta palasi saman tien jäljelle ja nuuhki tiensä kanin luokse. Puolijäinen kani kiinnosti eikä Sulo ryhtynyt leikkimään kanin kanssa, kuten joskus on ollut tapana. Suuhun ei vielä uskaltanut kania sentään napata.

Innostuttiin vielä tekemään toinenkin jälki, noin 50 metrinen jälki yhdellä mutkalla. Mutkan kohdalla Sulo kaveri metrin pari yli kulman, mutta palasi sitten reippaasti jäljelle ja kanihan sieltä taas löytyi.



Lisäksi Sulo nappasi vielä hetken päästä kanin suuhun ja kantoi sitä reippaasti metritolkulla. Riistan kanssa Sulolla ei juurikaan ole vielä ollut kokemuksia, pentutreffejä ja pikkupentuna kanneltuja variksensiipiä lukuun ottamatta.

Viikonloppuun mahtui myös kevään toinen uintireissu ja velipoika Aapon treffaus Rajasaaren koirapuistossa, joka on muuten ihan mahtava mesta ja täysin uusi löytö. Oikea koirien paratiisi! Aapon kanssa nujuttiin sekä meressä että hiekassa ja jälki oli sen näköistä:



Sulon vesinoudot menivät myös superhienosti, tästä on hyvä lähteä jatkamaan treenejä, varsinkin jos ilmat alkavat lämmetä tähän malliin!

Ihana Peppi ja jäiset puput...

Tänään toivuttuamme eilisestä hyvinkin hauskasta lenkistä kavereiden Vargan ja Pepin kanssa suuntasimme taasen Pepin kanssa ulos leikkimään. Tällä kertaa Varga jäi kotitytöksi.
Hassua miten Sulo innostuu jo Pepin nimen kuullessaan! Korvat pystyyn ja menoksi! Missä Peppi on?!
Peppi taitaa ollakkin ainoa koira jolle Sulo uskaltaa hieman isotella :) Tässä painissa Sulo on korvassa kiinni ja Peppi vinkuu...

Tällä viikolla olemmekin kulkeneet melkein joka ilta yhdessä lenkkiä ja huomaa miten pentulaiset ovat oppineet hienosti kävelemään toistensa kanssa. Ensimmäinen lenkki yhdessä oli täyttä tuskaa ja melkein päätin lyödä hanskat tiskiin, mutta nyt jo sujuu. On myös todella ihana nähdä miten kaverukset tykkäävät toisistaan.
Lenkillä kaverukset kantavatkin yhteisiä keppejä ja aina ovat naama kiinni samassa kuopassa.

Tämän viikonlopun suunnitellut Match Showt saavat nyt väistyä, sillä huomenna mennään Sulon veljen kanssa uimaan ja sunnuntaina mennään kokeilemaan ensimmäistä kertaa Sulolla jälkeä... Jääkaapissa odottaakin kasa jäätyneitä pupulaisia.

Iltalenkillä

Sulo pääsi parin pentukaverin kanssa iltalenkille. Mukana menossa labbistyttö Peppi sekä bokserityttö Varga.

Match Show kertaa kaksi

Match Show tuntui hyvältä tavalta aloittaa näyttelyihin tutustuminen, vaikka niissä ei labradorinnoutajat kuulemma useinkaan pärjää. Vappuaattona suunnistimme Espoon Juvanmalmille Agimestan Match Show -kisoihin ja pakko tunnustaa, että harvoin on Espooseen matkustaminen jännittänyt niin paljon. Sulo luonnollisesti otti tapansa mukaan rennosti. Halliin päästyämme aloimme hieman hermoilla, kun Sulo meni nokka pitkällä nuuskimaan hallin joka kulman läpi. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen Sulo kuitenkin hiffasi homman eikä oikeastaan välittänyt tai ainakaan stressaantunut muista paikalla olleista.

Itse suorituskin meni tosi hyvin:





Yllätys oli melkoinen, kun Sulo sai ensimmäisestä parista punaisen nauhan ja pääsi skabailemaan "ylemmässä" loppukisassa. Lopputuloksena oli upeasti neljäs sija punaisten sarjassa.

Vappupäivänä järjestettiin toiset mätsärit Lohjalla ja koska paikalla oli lasten lelukoirakilpailu, suuntasimme koko poppoon kanssa paikalla. Sulo pääsi punaisella jatkoon ensimmäisestä ryhmästä ja seuraavassa välissä lapset nappasivat komeasti lelukoirasarjan 3. ja 4. tilan.

Sulolla suoritus meni taas oikein mukavasti eikä väenpaljouskaan haitannut:

Loppujen lopuksi Sulo ei sijoittunut punaisten sarjassa palkinnoille, mutta kaiken kaikkiaan viikonloppu oli täynnä tosi kivoja kokemuksia ja antoi varmuutta lisää niitä isompia koitoksia varten.