Tänään starttasi TOKO-kurssi...

Tänään suunnistimme Sulon kanssa Koirakaksikon järjestämälle Tutustu Tokoon-kurssille. Siellä siis opetellaan tokon ihan alkeisliikkeitä. En siis haaveile Sulon kanssa tokokenttien valloituksesta vaan ihan hauskanpidon ja yhteisen tekemisen siivittämänä kurssille suuntasimme. Ja saimmehan kurssille houkuteltua mukaan myös Sulon parhaan kaverin Pepin.

Tänään harjoittelimme katsekontaktia, seuraamista, maahan menoa ja maassa pysymistä ja luoksetuloa.
Kaikki nuo siis Sulolle ihan peruskauraa, mutta kertaus on aina opintojen äiti!

Seuraaminen Sulolla on sulomaiseen tapaan verkkaista eikä siis mitenkään kovin vauhdikasta. Katsekontaktikin onnistuisi jos silmäni olisivat maassa eli Sulo seuraa vierellä nenä kiinni maassa. Sulolla tuo haistelu ja jäljestäminen on siis ihan se paras juttu ja haistelunappulassa ei ole off-asentoa! Mutta siis Sulo seuraa nätisti omalla hienolla tavallaan ja osaa myös minun pysähtyessä istua viereeni ilman erillistä käskyä.

Maahan meno ja siinä pysyminen sujui myös hienosti. Maahan meneminen ei käy kuin salama, vaan hitaan harkitusti sinne lysähdetään. Siellä kuitenkin hienosti osataan pysyä.
Luoksetulo Sulolla on vahva. Luoksetullessa Sulo menee aina viereeni istumaan.

Treenaaminen Sulon kanssa on todella miellyttävää ja antoisaa sillä Sulo omistaa mahtavat hermot ja keskittymiskyvyn. Tosin Sulon rauhallisuudesta on joskus "haittaakin". Ainakin silloin jos omistaja haluaisi tehdä liikkeet nopeasti niin Sulon kanssa se ei kyllä onnistu :)
Innolla odotamme ensi viikon kurssia!

Jälkikurssilla kanin kanssa

Jälkikurssi ei varsinaisesti ole siis mikään noutajakurssi, mutta kun kerroin treenaavani jäljestystä kaneilla, päätettiin ottaa kanitreeniä mukaan jäljestyskurssin ohjelmaan. Tein ensin Sulolle yhden aika helpon, ehkä 30 metriä pitkän jäljen melko peitteiseen maahan. Suora jälki, jossa ihan pikku mutka lopussa ja kani piiloon pikku kankareen taakse. Sulo tajusi heti, että ollaan taas tositoimissa ja suurin piirtein loikki tiensä kanin luokse. Aiemmin jäljestettävät kanit ovat omista mokailuistani johtuen olleet enemmän tai vähemmän jäisiä, nyt kani on melkein sulanut ja Sulokin nappasi kanin suuhun ja vielä ihan oikealla otteella. En ruvennut vielä treenaamaan kanin tuontia, joten nappasin kanin Sulolta nopeasti pois.

Toinen jälki oli pidempi ja sovittiin ohjaajan kanssa, että tehdään vielä pieni katkos jälkeen. Nostin kanin ilmaan puolivälissä reittiä olleen kaatuneen puun kohdalla, jolloin jälkeen tuli ehkä vajaan metrin katko. Sulo teki tarkkaa työtä heti alusta lähtien ja kävi ensin haistelemassa toisen koiran "kätköpaikan" ja loikki sitten oikealle jäljelle. Kani suuhun ja siitä poikki.

Kolmannella jäljellä otin mittaa niin, että siitä tuli noin 80 metrin taipparijäljen mittainen yhdellä mutkalla. Päästin Sulon myös irti hihnasta ja näytti siltä, että Sulo juoksee suoraan kanin luokse sata lasissa. Puolivälissä Sulo mietti vähän aikaa ehkä ihmisjälkiä, mutta suoritui nopeasti kanin luokse. Sulo ottaa jo melko reippaasti riistaa suuhun ja nyt annoin Sulon nostaa kanin kertaa ja sitten kani pussiin. Sulolle jäi mielettömän hyvä fiilis sekä riistasta että treenistä, joten tästä on jälleen kerran todella hyvä jatkaa harjoituksia.

Ja vapaa-aikanahan voi sitten vaikka tiirailla tyttöjä ikkunasta:

Jädellä...

Iltalenkillä Pepin kanssa piti toki poiketa jädellä. Ja voi että oli hyvää!
Sulon kanssa ollaan nyt pidetty treenitaukoa eli tämä viikko on vain pyhitetty rennosti olemiseen. Viikonloppuna onkin sitten taas jälkikurssia ja sitten seuraavana viikonloppuna( 5.6) Sulon ensimmäinen oikea näyttely. Sulo kisailee siis 5-7kk kehässä ja tällä hetkellä siinä on 11 pentua kisaamassa, jännää! Samalla näyttelyssä Sulosta tehdään juttu Lemmikki-lehteen. Eli sieltä voi sitten lueskella miten Sulolla näyttelyssä sujui!

Treenipäivitys viikonlopulta

Viikonloppuna treenailtiin taas maltillisesti. Lauantaina jälki ja etsintä -kurssilla oli vuorossa ihmisen hakua. Ensin menin itse piiloon ja kurssin vetäjä lähti Sulon kanssa etsimään minua. Homma meni helposti ja Sulo löysi omistajansa luo melko iisisti. Seuraavassa harjoituksessa kurssin vetäjä meni piiloon Sulon lelupallon kanssa ja sieltähän kurssin ohjaaja löytyi jälleen tosi helposti. Viimeinen harjoitus oli haastavampi: Sulo ei nähnyt lainkaan, minne ohjaaja meni. Matkaa starttapaikalta "maaliin" oli ehkä parisensataa metriä, mutta meidän jälkikoira löysi tiensä suoraan kouluttajan luokse. Treenistä jäi tosi hyvä mieli, nenänkäytön kanssa ei pennulla ole ainakaan mitään ongelmia ja mikä parasta, jäljestys tuntuu todella olevan mieleistä puuhaa Sulolle!

Viikonlopun kohokohtaa oli odoteltu jo pidemmän aikaa, kun saatiin Helsingin treenipellolle vieraaksi kasvattaja Pauliina Sulon Nasu-siskon kanssa. Kameran varressa toimi Pauliinan tyttö Nea, joka vastaa alla olevasta videosta. (Kiitos, superhieno video!)

Ensin Nasu ja Sulo tekivät vähän tuttavuutta. Jälleennäkemisen riemu oli mahtava ja sisarukset temmelsivätkin jonkin aikaa tosi hauskoilla fiiliksillä. Sulon kanssa tehtiin kolme noutoharjoitusta siten, että minä pidin Suloa kiinni, Pauliina nakkasi damin ilmaan ja Sulo samalla liikkeelle. Noutoon lähtö Sulolla on tosi terävä ja Sulon nenä toimii hyvin etsittäessä damia peitteisestä maastosta. Palautuksen kanssa oli kahdella ensimmäisellä noudolla vähän häröilyä, mutta kolmannessa noudossa palaset jotenkin loksahtivat paikalleen ja dami tuli reippaasti juosten käteen asti. Alkuviikosta lenkillä tehdyissä harjoituksissa oli myös palautukset kohdillaan, joten alkaa hommaan löytyä selkeästi jujua. Kiitos vielä Pauliinalle ja Nealle ihan mielettömän paljon vinkeistä ja ajasta!

Tässä vielä viimeisin ja paras otos Sulon noudosta:

Ja tietysti treenin lomassa piti päästä touhuilemaan myös siskon kanssa:

Tohinaa iltalenkillä...

Iltalenkillä huomasi kummallakin koiralla olevan energiaa vaikka muille jakaa. Hössötystä ja sinkoilua puolelta toiselle. Olisikohan kevättä rinnassa?
Omistajilla tuli kuuma, mutta koirat olivatkin fiksumpia ja viilensivät itsensä kuraisessa joessa uimalla, tosin ihan ilman lupaa!!
Rupesi jo epäilyttämään, että onkohan koirat kuuroutuneet päivän aikana kun ei mikään käsky mene jakeluun vaikka kuinka pää punaisena huutaisi.
No, löytyihän ne korvat ja tässä siitä todisteet:

Viimeinen mätsäri ennen tositoimia...

Tänään mentiin kaveria kannustamaan mätsäreihin ja olihan se pakko itsekkin "hypätä" kehään. Mätsärit olivat kerrankin lähellä meitä Herttoniemessä. Koiriakaan ei ihan niin hirveesti ollut joten suht nopeesti päästiin kehään ja kotiin. Tuomisina olikin sitten hienosti punaisten neljäs sija!
Kehässä Sulo meni aika asenteella "hoh hoh" eli ei ihan vireessä ollut tänään. Ei Sulo nyt mikään salama ole ikinä, mutta selvästi tänään laiskempi kuin yleensä. Luulen, että Sulo olisi voinut jopa sijoittua paremmin jos vauhtia olisi ollut enemmän, sillä tuomari kyllä taisi kovasti Sulosta pitää ( ja mikä ihme se nyt on!!).

Mätsärit on mielestäni todella hyvä paikka opetella itse näyttelytoimintaa ja saada varmuutta itselleen. Ensimmäinen kerta jännitti kyllä toden teolla, mutta nyt ei jännitys ole enää yhtä suurta.
Parantamista omassa kehätouhussa kuitenkin on, mutta onneksi tässä on vielä (toivottavasti) monta monta vuotta aikaa opetella. Ja mikäs Sulon kanssa on opeteltaessa, aivan mahtava ja rautahermoinen koira!

Nyt mätsärit tauolle ja muutenkin treenivapaata oleskelua. Lauantaina sitten taas jäljestyskurssi josta Sulo tuntuu nauttivan!!

Herra Varis

Sulon kanssa leikittiin ihan pikkupentuna variksensiivillä noutoa ja seuraavan kerran Sulo pääsi touhuilemaan riistan kanssa pentutreffeillä. Tuolloin ei rohkeus riittänyt vielä napata riistaa suuhun, mutta jälkitreeneissä on tehty onnistuneesti tuttavuutta kanin kanssa ja  nyt edessä oli uudelleentutustuminen Herra Varikseen.

Otettiin taas Hanna henkiseksi tueksi ja opettamaan ja hyvä niin. Ensin Sulo nuuhki innolla varista, mutta ei ottanut millään lintua suuhun. Hanna nappasi autosta koiransa Vellun, joka ei tosin hänkään roskalintua aluksi kelpuuttanut. Sulo tiiraili vierestä, kun konkari kanteli varista suussaan ja teki saman itse perässä. Tehtiin vain kaksi harjoitusta variksella aamupäivällä.

Illalla tein vielä muutaman treenin linnulla uudestaan. Pari kertaa meinasi mennä repimiseksi, mutta sain napattua linnun kuitenkin heti pois Sulolta. Pari kertaa meni superhienosti, vaikka Sulo ei vielä intopinkeänä linnun kimppuun heti käykään. Nyt pidetään sitten riistatreeneistä vähän taukoa, kun into on ylimmillään. Suru oli molemmilla kerroilla lähes aistittavissa Sulosta, kun pistin linnun takaisin pussiin.

PS. Sulon isä-Aamos oli voittanut tänään mejä-kisat voittajaluokassa. Aamoksen sivuille varmaankin ilmaantunee raporttia tänne.

Näyttelytreeniä sekä jälkikurssi, osa 1

Kesäkuun erikoisnäyttely lähenee hetki hetkeltä, joten oli taas aika suunnata Match Show -kehiin Vantaalle, Agility Akatemiaan. Ennen varsinaista mätsäriä Sulo pääsi Oton ohjastamana lapsi ja koira -kehään, joka meni superhienosti ilman mitään harjoittelua. Ykköstilan, pokaalin ja valtavan palkintoarsenaalin siivittämänä kuusivuotias saatetaan nähdä junior handlereissakin jossain vaiheessa, kunhan ikä ja kokemus vähän karttuvat.

Tässä vähän Oton tyylinäytettä kehästä:



Parina viime päivänä ollaan treenailtu näyttelyseisontaa kera hännän heilutuksen ja eilen saatiin vähän onnistumisia treeneissä. Tänään seisonta menikin aivan tosi mallikkaasti kehässä ja se taisi näkyä. Lopputuloksena punainen nauha ja punaisten pentujen kakkostila. Jee jee, tästä on hyvä (ehkä vielä yhdet mätsärit ennen) siirtyä "oikeisiin" kisakehiin.




Tänään oli muutenkin aktiivipäivä, sillä iltapäivälle osui myös jo aiemmin vuolaasti kehumani Koirakaksikon uusi kurssi. Nyt päästiin mielihommiin, jäljestys ja etsintä -kurssille. Sulon lisäksi ryhmässä oli toinen labbisuros sekä toinen komea koira, jonka rotua en tietystikään osaa tässä tarkemmin määritellä...

Kurssilla tehdään harjoituksia yksi koira kerrallaan. Aluksi piilotettiin Sulon uusi suosikkilelu narupallo kymmenen metrin päähän Sulosta niin, että Sulo näki, missä pallo oli. Etsi-komento ja parin sekunnin päästä pallo olikin suussa.

Sitten lisättiin vähän haastetta. Opettaja piilotti palloja lähietäisyydelle kivien, kantojen tms. taakse, mutta kuitenkin siten, että Sulo näki piilotuksen. Kaikki löytyivät mukisematta ja Sulo nappasi hajut nopeasti ilmasta ja vähän maastakin.

Viimeinen treeni tehtiin samassa maastossa, mutta siten, ettei Sulo nähnyt, minne pallo piilotettiin. Etsi-komennon kuultuaan herra juoksi suoraan pallon luokse ja toisella toistolla sama homma. Eli upeasti alkoi kurssi näiltä osin. Seuraavalla viikolla kurssiohjelmassa on ukon jäljestys, joten sitten taas lisää vaikeusastetta, ehkä.

Sulo 6kk

Jälkitreeniä, osa 2

Saatiin Sulo taas kotikulmille ja mieli poltteli jo kovasti päästä tekemään uutta jälkeä. Löysin lähimaastosta pienen peltoaukean, jossa maasto oli kuitenkin vähän ensitreenejä peitteisempää. Tein kanilla (jotka muuten sulavat _todella_ hitaasti...) noin 45-metrisen jäljen maastoon yhdellä kulmalla. Vedin ensin suoraa jälkeä kolmisenkymmentä metriä ja sitten koivun luota 15 metriä toisen koivun luokse ja kani kannon taakse piiloon.

Hankin pidemmän jäljestysliinan, mutta päästin Sulon taipparityyliin menemään eteenpäin ilman, että pidin lainkaan kiinni. Alussa oli pientä hakemista, samoin videollakin näkyvä kohta jossa Sulo jäykistyy tiirailemaan viereisellä polulla kulkevia ihmisiä. Kanille reitti löytyi kuitenkin mallikkaasti ja pienen hakemisen jälkeen myös itse kani kannon takaa.

Toista jälkeä en enää hyvän treenin jälkeen ryhtynyt tekemään, että motivaatio säilyisi tulevia koitoksia varten.



Välillä pitää päästä myös leikkimään Pepin kanssa. Peppi ja Sulo leikkivät ja omistajat puhuvat lihapullista:

Sulo lomailee...

Tällä hetkellä Sulo lomailee Tammisaaressa mökillä mummin ja ukin kanssa. Mökiltä kantautui uutisia, että Sulo oli "varastanut" ukin ahvenen, mutta kiltisti palauttanut sen takaisin ukille (ei ollut raukka tajunnut edes syödä sitä). Myös pienessä lammessa oli pitänyt kastautua heti kun mummin silmä vältti... Ja muitakin pieniä koiruuksia on Sulo harrastanut ukin ja mummin iloksi.

Kotiväellä vähän täällä ikävä kalvaa, mutta pianhan ruskea suklaanappimme taasen tulee kotiin! Liekö kurinpalautuksen tarvetta kotiin palatessa...:)

Jäljestystä ja uimareissu

Näistä paljon puhutuista jäisistä kaneista päästiin nyt viimein ottamaan selvää tänä aamuna, kun lähdimme harjoitusmielessä kokeilemaan Hannan opastuksella, miten taipparityyppinen jäljestys tapahtuu. Aloittelija kun olen, niin kani ei ihan sataprosenttisesti ehtinyt sulaa ennen treeniä, mutta jo kotona Sulo ihmetteli ja nuuhki kylppäristä tulevaa tuoksua.

Alkuvalmisteluina kiinnitettiin kani naruun ja lähdettiin vetämään ensimmäistä jälkeä, joka oli suora, noin 70 metrin mittainen jälki avonaisessa maastossa.


Ekan kolmen metrin jälkeen Sulo lähti jäljeltä sivuun, pissalle, mutta palasi saman tien jäljelle ja nuuhki tiensä kanin luokse. Puolijäinen kani kiinnosti eikä Sulo ryhtynyt leikkimään kanin kanssa, kuten joskus on ollut tapana. Suuhun ei vielä uskaltanut kania sentään napata.

Innostuttiin vielä tekemään toinenkin jälki, noin 50 metrinen jälki yhdellä mutkalla. Mutkan kohdalla Sulo kaveri metrin pari yli kulman, mutta palasi sitten reippaasti jäljelle ja kanihan sieltä taas löytyi.



Lisäksi Sulo nappasi vielä hetken päästä kanin suuhun ja kantoi sitä reippaasti metritolkulla. Riistan kanssa Sulolla ei juurikaan ole vielä ollut kokemuksia, pentutreffejä ja pikkupentuna kanneltuja variksensiipiä lukuun ottamatta.

Viikonloppuun mahtui myös kevään toinen uintireissu ja velipoika Aapon treffaus Rajasaaren koirapuistossa, joka on muuten ihan mahtava mesta ja täysin uusi löytö. Oikea koirien paratiisi! Aapon kanssa nujuttiin sekä meressä että hiekassa ja jälki oli sen näköistä:



Sulon vesinoudot menivät myös superhienosti, tästä on hyvä lähteä jatkamaan treenejä, varsinkin jos ilmat alkavat lämmetä tähän malliin!

Ihana Peppi ja jäiset puput...

Tänään toivuttuamme eilisestä hyvinkin hauskasta lenkistä kavereiden Vargan ja Pepin kanssa suuntasimme taasen Pepin kanssa ulos leikkimään. Tällä kertaa Varga jäi kotitytöksi.
Hassua miten Sulo innostuu jo Pepin nimen kuullessaan! Korvat pystyyn ja menoksi! Missä Peppi on?!
Peppi taitaa ollakkin ainoa koira jolle Sulo uskaltaa hieman isotella :) Tässä painissa Sulo on korvassa kiinni ja Peppi vinkuu...

Tällä viikolla olemmekin kulkeneet melkein joka ilta yhdessä lenkkiä ja huomaa miten pentulaiset ovat oppineet hienosti kävelemään toistensa kanssa. Ensimmäinen lenkki yhdessä oli täyttä tuskaa ja melkein päätin lyödä hanskat tiskiin, mutta nyt jo sujuu. On myös todella ihana nähdä miten kaverukset tykkäävät toisistaan.
Lenkillä kaverukset kantavatkin yhteisiä keppejä ja aina ovat naama kiinni samassa kuopassa.

Tämän viikonlopun suunnitellut Match Showt saavat nyt väistyä, sillä huomenna mennään Sulon veljen kanssa uimaan ja sunnuntaina mennään kokeilemaan ensimmäistä kertaa Sulolla jälkeä... Jääkaapissa odottaakin kasa jäätyneitä pupulaisia.

Iltalenkillä

Sulo pääsi parin pentukaverin kanssa iltalenkille. Mukana menossa labbistyttö Peppi sekä bokserityttö Varga.

Match Show kertaa kaksi

Match Show tuntui hyvältä tavalta aloittaa näyttelyihin tutustuminen, vaikka niissä ei labradorinnoutajat kuulemma useinkaan pärjää. Vappuaattona suunnistimme Espoon Juvanmalmille Agimestan Match Show -kisoihin ja pakko tunnustaa, että harvoin on Espooseen matkustaminen jännittänyt niin paljon. Sulo luonnollisesti otti tapansa mukaan rennosti. Halliin päästyämme aloimme hieman hermoilla, kun Sulo meni nokka pitkällä nuuskimaan hallin joka kulman läpi. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen Sulo kuitenkin hiffasi homman eikä oikeastaan välittänyt tai ainakaan stressaantunut muista paikalla olleista.

Itse suorituskin meni tosi hyvin:





Yllätys oli melkoinen, kun Sulo sai ensimmäisestä parista punaisen nauhan ja pääsi skabailemaan "ylemmässä" loppukisassa. Lopputuloksena oli upeasti neljäs sija punaisten sarjassa.

Vappupäivänä järjestettiin toiset mätsärit Lohjalla ja koska paikalla oli lasten lelukoirakilpailu, suuntasimme koko poppoon kanssa paikalla. Sulo pääsi punaisella jatkoon ensimmäisestä ryhmästä ja seuraavassa välissä lapset nappasivat komeasti lelukoirasarjan 3. ja 4. tilan.

Sulolla suoritus meni taas oikein mukavasti eikä väenpaljouskaan haitannut:

Loppujen lopuksi Sulo ei sijoittunut punaisten sarjassa palkinnoille, mutta kaiken kaikkiaan viikonloppu oli täynnä tosi kivoja kokemuksia ja antoi varmuutta lisää niitä isompia koitoksia varten.