Jäljestystä ja uimareissu

Näistä paljon puhutuista jäisistä kaneista päästiin nyt viimein ottamaan selvää tänä aamuna, kun lähdimme harjoitusmielessä kokeilemaan Hannan opastuksella, miten taipparityyppinen jäljestys tapahtuu. Aloittelija kun olen, niin kani ei ihan sataprosenttisesti ehtinyt sulaa ennen treeniä, mutta jo kotona Sulo ihmetteli ja nuuhki kylppäristä tulevaa tuoksua.

Alkuvalmisteluina kiinnitettiin kani naruun ja lähdettiin vetämään ensimmäistä jälkeä, joka oli suora, noin 70 metrin mittainen jälki avonaisessa maastossa.


Ekan kolmen metrin jälkeen Sulo lähti jäljeltä sivuun, pissalle, mutta palasi saman tien jäljelle ja nuuhki tiensä kanin luokse. Puolijäinen kani kiinnosti eikä Sulo ryhtynyt leikkimään kanin kanssa, kuten joskus on ollut tapana. Suuhun ei vielä uskaltanut kania sentään napata.

Innostuttiin vielä tekemään toinenkin jälki, noin 50 metrinen jälki yhdellä mutkalla. Mutkan kohdalla Sulo kaveri metrin pari yli kulman, mutta palasi sitten reippaasti jäljelle ja kanihan sieltä taas löytyi.



Lisäksi Sulo nappasi vielä hetken päästä kanin suuhun ja kantoi sitä reippaasti metritolkulla. Riistan kanssa Sulolla ei juurikaan ole vielä ollut kokemuksia, pentutreffejä ja pikkupentuna kanneltuja variksensiipiä lukuun ottamatta.

Viikonloppuun mahtui myös kevään toinen uintireissu ja velipoika Aapon treffaus Rajasaaren koirapuistossa, joka on muuten ihan mahtava mesta ja täysin uusi löytö. Oikea koirien paratiisi! Aapon kanssa nujuttiin sekä meressä että hiekassa ja jälki oli sen näköistä:



Sulon vesinoudot menivät myös superhienosti, tästä on hyvä lähteä jatkamaan treenejä, varsinkin jos ilmat alkavat lämmetä tähän malliin!