.: Sulon koiranäyttelydebyytti

Näyttelyn jälkeen on helppo hymyillä. Kuva: Samuli Siirala

Päivämäärä 5.6.2011 oli merkattu kalenterihin jo pitkän aikaa sitten Sulon näyttelydebyytiksi. Minulle oli langennut kennelpojan eli kepon rooli, joten aamutuimaan en vielä osannut jännittää siinä määrin kuin Sulon esittäjäksi lupautunut Anni. Matkalla Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskukseen alkoi kuitenkin jännitys kohota ja lisäsykettä toi kuvaaja Samuli Siirala, joka seuraili päiväämme jutunteon merkeissä. Kirjoitan näyttelydebyytistämme juttua Lemmikki-lehden elokuun numeroon.

Saavuimme kisapaikalle yhdeksän jälkeen aamulla ja paikalle oli jo tuossa vaiheessa ehtinyt kertyä melkoinen joukko kaikenkokoisia- ja näköisiä labbiksia. Ilmoittautumisen jälkeen suuntasimme tuttujen luo, Sulon isä Aamos ja velipoika Eevert olivat jo ehtineet asettautua kehän reunalle koitoksia odottamaan. Eevert kisailisi samassa pikkupentuluokassa (5-6 kk) Sulon kanssa ja Aamos valioluokassa myöhemmin samana päivänä. Ennen kehien alkua paikalle saapui vielä kasvattaja-Pauliina sekä kannustusjoukkoihin myös Sulon veli Aapo.

Sulo otti valmistautumisen tapansa mukaan lungisti. Näyttelyä varten hommattua kevythäkkiäkään emme olisi oikeastaan tarvinneet, sen verran rennosti herra otti kehien odotuksen. Samaa ei voi sanoa omistajapariskunnasta. Ainakin itseäni jännitti ihan pirusti ennen näytelmän alkua, vaikka itselläni nyt ei kepo:n roolia kummempaa tekemistä ollutkaan.

Pikkupentuluokassa kisaili kymmenen pentua, joista ainoastaan yksi taisi olla musta, viisi ruskeaa sekä neljä keltaista pentua. Nuorin oli täyttänyt juuri viisi kuukautta ja Sulo ja Eevert olivat taatusti vanhimmat, sillä veljeksillä tulee seitsemän kuukautta mittariin huomenna. Eli jo näyttely olisi ollut päivää myöhemmin, olisivat veljekset kisailleet 7-9 kuukauden pentuluokassa.

Aluksi italialaistuomari Piera Zerbi katseli koko kymmenikön läpi, mutta ei juoksuttanut joukkoa kehää ympäri vaan ryhtyi suoraan arvostelemaan pentuja yksi kerrallaan. Eevert ja Sulo skabailivat numerolla 9 ja 10, joten pääsivät näytille joukon kahtena viimeisenä. Ennen Suloa yksilöarviointiin mennyt Eevert toimi superhienosti koko ajan, ei kämmin kämmiä! Toisaalta enpä tiedä mtien paljon pieni häröily kehässä vaikuttaa kokonaisuuden arviointiin ainakaan näissä ihan pienimpien pentujen luokissa. Aikamoista vilinää ja melskettä näytti olevan vähän itse kullakin.

Viimeisenä yksilöarviointiin meni siis Sulo. Tuomarin edestä löytyi maasta joku ruuanpalanen, joka hieman häiritsi Sulon keskittymistä seisomiseen ja juoksurundille, mutta kokonaisuudessaan Sulo ja Anni hoitivat homma hienosti himaan! Olihan kyseessä ihan ensimmäinen oikea näyttely.

Tällä kertaa emme sijoittuneet neljän parhaan joukkoon, joista kärkikolmikon nappasivat keltaiset pennut, mutta olihan neljäntenä superupeasti kehässä toiminut Eevert Hanna-ohjaajansa kanssa. Onnea!

Sulo sai myös superhienon ja kannustavan arvostelun:

"Strong, masculine body, bones & head. Good coat. Good Shoulder. I find him bit long. I'd like better otter tail, moves well."

Eli summa summarum: tuomari piti Suloa himppasen pitkänä ja olisi halunnut hännän heiluvan reippaammin kehässä. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mainio arvostelu ja tästä on niin hauska jatkaa uusiin koetuksiin. Seuraavan kerran kehään mennään sitten Riihimäellä parin viikon päästä ja siitä sitten seuraavan kerran jälleen parin viikon päästä Tuusulassa.

Tässä vielä muutama Samuli Siiralan (kiitos Samuli kuvista!) ottama mahtava kuva kisoista sekä itsekuvaamani video (ei niin mahtava) Sulon kehätouhuista.