Noutotreenejä isolla jengillä!

Tänään päästiin Sulon kanssa treenaamaan oikein isolla noutajaporukalla. Mukana olivat Sulon lisäksi velipojat Hugo ja Eevert, isä-Aamos sekä vanha neiti(kö?) Manta sekä puolitoistavuotias Vili. Menimme ison revohkan kanssa Vuosaareen harjoittelemaan vesinoutoa sekä hakuruutuhommia. Vesinoutomallia näytti Eevert, joka toi kertaheitolla lokin nätisti käteen asti. Omaan noutoonsa Sulo lähti hienosti, mutta vähän jäi kesken nouto, mutta Jarmon osaavien neuvojen avulla saatiin lintu ihan rantaveteen asti. Toisella kerralla Sulolla jäi lintu kaislikkoon ja isä-Aamos avuksi. Ja kas, mitä tapahtui: pikku kilpailu isän ja pojan välillä ja Sulo toi linnun aivan upeasti hanskaan asti. Sulolle esimerkin näyttäminen toimii ihan älyttömän hyvin, samalla tavalla Sulo hiffasi aiemmin variksen noudon sekä ylipäänsä napakamman noutopalautuksen, toisista mallia katsoen.

Sitten treenailtiin vähän hakuruutuhommia. Olen aiemmin tehnyt Sulon kanssa noutoharjoituksia kahdella damilla, nyt oli lähimaastossa yksi varis ja kolme damia. Vähän jälleen autettuna, rohkaistuna ja lihapullalla palkitsemalla damit tulivat käteen ja variskin vähän saatellen.

Toinen kierros vielä vesinoutoa, josta videokin alla. Nätti hakuun lähtö, tosin vähän kivikkoista reittiä pitkin matkaan ja sitten takaisin niin ikään kivikkojen kautta. Lintu jäi muutaman metrin päähän rantaveteen eikä tullut sieltä perille asti. Syykin selvisi pian: kukaan muukaan karvakavereista ei suostunut tuomaan melko vettyneeksi päässyttä lintua.

Kaiken kaikkiaan oli ihan sairaan hauskat treenit ja oli tosi mukava treenailla isommalla porukalla. Kiitokset järjestävälle "seuralle", Hannalle ja Jarmolle ja kaikille muillekin mukana olleille. Tätä lisää! 

Sulon juhannusterveiset!

Sulolta pienet juhannusterveiset videon muodossa. On uitu, treenattu, syöty ja lepäilty!

Hakuruutuhommia

Sulo on parantunut aivan entiselleen flunssan kourista, joten aloittelimme hieman taas treenejä. Riksun näyttelyyn emme silti vielä uskaltautuneet emmekä olisi tietysti saaneet mennäkään karanteenisääntöjen mukaan. Sulon sisarukset ja mamma-Namu olivatkin hyvin edustettuina Riihimäen näyttelyssä. Velipojat Deco ja Hugo kisailivat samassa pentuluokassa, Decolle KP ja ROP Pentu -titteli ja Hugolle myös KP. Sisko Nasu niin ikään KP ja VSP. Ja Namu-mamma kisaili avoimessa luokassa neljänneksi. Upea päivä siis!

Viikonloppuna tehtiin pari hakuruututreeniä. (Ja kyllä, googlasin hakuruudun tuossa jokunen aika sitten...) Kaksi treeniä, joissa molemmilla kerroilla piilotin kaksi damia Sulon näkemättä. Olen tehnyt näitä treenejä ennen kahdella damilla noutoa tasan kerran, joten aloittelijoita ollaan.

Summa summarum: eka dami löytyy metsästä todella helposti, mutta sen palautettua ongelmana on, ettei Sulo oikein vielä hiffaa, että metsään on piilotettu lisää dameja. Juhannuksen tienoilla ajattelin kokeilla hakuruutua variksilla, joista varmasti irtoaa dameja rapsakammat tuoksut.

Kummallakin treenillä molemmat damit löytyivät, toinen dami vähän autettuna tosin molemmalla kerralla. Silti olen ihan superiloinen ja tyytyväinen Sulon kanssa touhuilusta. Kaverista näkee selvästi, miten paljon hän nauttii metsässä olosta ja noutamisesta ylipäänsä!

Sulo-poika sairastaa, häntä hellikäämme...

Viimeisen näyttelyn jälkeen Sulo onkin sitten sairastanut flunssaa oikein sitkeimmän kautta.
Ihmettelimme yhtenä iltana Sulon kuonoon ilmestyneitä patteja. Kummallakin puolella kuonoa on kovat liikkuvat patit.
Myös Sulon sieraimet alkoivat vuotaa räkää ja vetäessä remmissä myös yskitti.

Ei muuta kun lääkäriin ja diagnoosina: ylempien hengitysteiden tulehdus. Patteja lääkäritkin ihmettelivät, eivät olleet ennen törmänneet moisiin. Ottivat niistä ohutneulanäytteet ja niistä löytyikin tulehdussoluja. Patit olivat kuitenkin lääkäreillekkin sen verta mysteeri, että katsoimme viisaammaksi lähettää näytteet eteenpäin tutkittaviksi.
Patologilta tulikin vastaus ja patit siis olivat tulehduksesta paisuneet imusolmukkeet jotka varsinkin nuorilla koirilla saattaa turvota nuhassa. Huh ja helpotus kun ei ollutkaan mitään pahempaa!! Saimme antibioottikuurin Sulolle ja ohjeeksi myös lepoa ja höyryhengitystä. Tämä  osottautui Sulon kanssa ihan helpoksi jutuksi: Sulo lastenammeeseen kököttämään ja hanat täysille. Sulon mielestä se olikin ihan jees juttu, unikin nimittäin tuli ammeessa kivasti.

Mutta ikinähän mikään ei mene kuin toivoisi eli tauti ei lähtenytkään talttumaan. Eli ei muuta kuin toiseen eläinlääkäriin hakemaan apua Sulolle. Onneksi on koiravakuutus!
Kohdallemme sattui aivan ihana lääkäri joka tutki Sulon todella huolella.
Sulon nielu oli edelleen aivan ärtynyt ja kuumettakin oli.Tulehdusarvotkin olivat koholla. E sitten muuta kuin järemmät pillerit kehiin! Nenäpunkkiin saimme myös hoitoa vaikka ei lääkäri siitä uskonut Sulon vaivojen johtuvan.

Sulo oli lääkärissä taas kuin oikea enkeli ja sai lääkärinkin ihmettelemään ja ihastelemaan rauhallisuuttaan. Edes verikoe ei saanut Suloa hikeentymään. Sulon mielestä oli paljon ihanampaa kurkistella käytävälle ja haistella muiden eläinkamujen tuoksuja.

Uudet pillerit onneksi ovat nyt sitten tehonneet ja vihdoin oireet helpottavat!! Päästään taas pian lenkille ja puuhastelemaan Sulon ihan lempijuttuja:  noutoja ja jäljestystä. Ensi sunnuntain odotettu (ja maksettu) Riihimäen näyttely jää nyt sitten harmillisesti meiltä väliin, mutta keräämme Sulon kanssa voimia tulevaan Tuusulan näyttelyyn ja pidämme peukkuja Sulon veljille ja siskolle, että putsaisivat palkintopöydät Riihimäellä!!


Ps. Sulo on jo muutamaan otteeseen lenkillä nostanut jalkaa eli Sulosta on tainnut tulla jo aika iso poika!

Sulon koiranäyttelydebyytti

Näyttelyn jälkeen on helppo hymyillä. Kuva: Samuli Siirala

Päivämäärä 5.6.2011 oli merkattu kalenterihin jo pitkän aikaa sitten Sulon näyttelydebyytiksi. Minulle oli langennut kennelpojan eli kepon rooli, joten aamutuimaan en vielä osannut jännittää siinä määrin kuin Sulon esittäjäksi lupautunut Anni. Matkalla Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskukseen alkoi kuitenkin jännitys kohota ja lisäsykettä toi kuvaaja Samuli Siirala, joka seuraili päiväämme jutunteon merkeissä. Kirjoitan näyttelydebyytistämme juttua Lemmikki-lehden elokuun numeroon.

Saavuimme kisapaikalle yhdeksän jälkeen aamulla ja paikalle oli jo tuossa vaiheessa ehtinyt kertyä melkoinen joukko kaikenkokoisia- ja näköisiä labbiksia. Ilmoittautumisen jälkeen suuntasimme tuttujen luo, Sulon isä Aamos ja velipoika Eevert olivat jo ehtineet asettautua kehän reunalle koitoksia odottamaan. Eevert kisailisi samassa pikkupentuluokassa (5-6 kk) Sulon kanssa ja Aamos valioluokassa myöhemmin samana päivänä. Ennen kehien alkua paikalle saapui vielä kasvattaja-Pauliina sekä kannustusjoukkoihin myös Sulon veli Aapo. 

Sulo otti valmistautumisen tapansa mukaan lungisti. Näyttelyä varten hommattua kevythäkkiäkään emme olisi oikeastaan tarvinneet, sen verran rennosti herra otti kehien odotuksen. Samaa ei voi sanoa omistajapariskunnasta. Ainakin itseäni jännitti ihan pirusti ennen näytelmän alkua, vaikka itselläni nyt ei kepo:n roolia kummempaa tekemistä ollutkaan.

Pikkupentuluokassa kisaili kymmenen pentua, joista ainoastaan yksi taisi olla musta, viisi ruskeaa sekä neljä keltaista pentua. Nuorin oli täyttänyt juuri viisi kuukautta ja Sulo ja Eevert olivat taatusti vanhimmat, sillä veljeksillä tulee seitsemän kuukautta mittariin huomenna. Eli jo näyttely olisi ollut päivää myöhemmin, olisivat veljekset kisailleet 7-9 kuukauden pentuluokassa. 

Aluksi italialaistuomari Piera Zerbi katseli koko kymmenikön läpi, mutta ei juoksuttanut joukkoa kehää ympäri vaan ryhtyi suoraan arvostelemaan pentuja yksi kerrallaan. Eevert ja Sulo skabailivat numerolla 9 ja 10, joten pääsivät näytille joukon kahtena viimeisenä. Ennen Suloa yksilöarviointiin mennyt Eevert toimi superhienosti koko ajan, ei kämmin kämmiä! Toisaalta enpä tiedä mtien paljon pieni häröily kehässä vaikuttaa kokonaisuuden arviointiin ainakaan näissä ihan pienimpien pentujen luokissa. Aikamoista vilinää ja melskettä näytti olevan vähän itse kullakin.

Viimeisenä yksilöarviointiin meni siis Sulo. Tuomarin edestä löytyi maasta joku ruuanpalanen, joka hieman häiritsi Sulon keskittymistä seisomiseen ja juoksurundille, mutta kokonaisuudessaan Sulo ja Anni hoitivat homma hienosti himaan! Olihan kyseessä ihan ensimmäinen oikea näyttely.

Tällä kertaa emme sijoittuneet neljän parhaan joukkoon, joista kärkikolmikon nappasivat keltaiset pennut, mutta olihan neljäntenä superupeasti kehässä toiminut Eevert Hanna-ohjaajansa kanssa. Onnea!

Sulo sai myös superhienon ja kannustavan arvostelun:

"Strong, masculine body, bones & head. Good coat. Good Shoulder. I find him bit long. I'd like better otter tail, moves well."

Eli summa summarum: tuomari piti Suloa himppasen pitkänä ja olisi halunnut hännän heiluvan reippaammin kehässä. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mainio arvostelu ja tästä on niin hauska jatkaa uusiin koetuksiin. Seuraavan kerran kehään mennään sitten Riihimäellä parin viikon päästä ja siitä sitten seuraavan kerran jälleen parin viikon päästä Tuusulassa.

Tässä vielä muutama Samuli Siiralan (kiitos Samuli kuvista!) ottama mahtava kuva kisoista sekä itsekuvaamani video (ei niin mahtava) Sulon kehätouhuista.

Tuomari Piera Zerbi, Anni ja Sulo.

Heiluuhan se häntäkin välillä!

Kehässä pikku juoksulenkki.

Nyt on jo aika napakka seisonta.

Tuomari arvostelee ja Sulo seisoo nätisti.

Vielä viimeinen vilkaisu. Sulon Eevert-veli vasemmalla.

Eevert vasemmalla, Sulo oikealla.

Veljekset kuin ilvekset.

EDIT: 7.6.2011. Kiitos Hanna korjauksesta, ei siis kehäpoika vaan kennelpoika!

Tänään starttasi TOKO-kurssi...

Tänään suunnistimme Sulon kanssa Koirakaksikon järjestämälle Tutustu Tokoon-kurssille. Siellä siis opetellaan tokon ihan alkeisliikkeitä. En siis haaveile Sulon kanssa tokokenttien valloituksesta vaan ihan hauskanpidon ja yhteisen tekemisen siivittämänä kurssille suuntasimme. Ja saimmehan kurssille houkuteltua mukaan myös Sulon parhaan kaverin Pepin.

Tänään harjoittelimme katsekontaktia, seuraamista, maahan menoa ja maassa pysymistä ja luoksetuloa.
Kaikki nuo siis Sulolle ihan peruskauraa, mutta kertaus on aina opintojen äiti!

Seuraaminen Sulolla on sulomaiseen tapaan verkkaista eikä siis mitenkään kovin vauhdikasta. Katsekontaktikin onnistuisi jos silmäni olisivat maassa eli Sulo seuraa vierellä nenä kiinni maassa. Sulolla tuo haistelu ja jäljestäminen on siis ihan se paras juttu ja haistelunappulassa ei ole off-asentoa! Mutta siis Sulo seuraa nätisti omalla hienolla tavallaan ja osaa myös minun pysähtyessä istua viereeni ilman erillistä käskyä.

Maahan meno ja siinä pysyminen sujui myös hienosti. Maahan meneminen ei käy kuin salama, vaan hitaan harkitusti sinne lysähdetään. Siellä kuitenkin hienosti osataan pysyä.
Luoksetulo Sulolla on vahva. Luoksetullessa Sulo menee aina viereeni istumaan.

Treenaaminen Sulon kanssa on todella miellyttävää ja antoisaa sillä Sulo omistaa mahtavat hermot ja keskittymiskyvyn. Tosin Sulon rauhallisuudesta on joskus "haittaakin". Ainakin silloin jos omistaja haluaisi tehdä liikkeet nopeasti niin Sulon kanssa se ei kyllä onnistu :)
Innolla odotamme ensi viikon kurssia!

Jälkikurssilla kanin kanssa

Jälkikurssi ei varsinaisesti ole siis mikään noutajakurssi, mutta kun kerroin treenaavani jäljestystä kaneilla, päätettiin ottaa kanitreeniä mukaan jäljestyskurssin ohjelmaan. Tein ensin Sulolle yhden aika helpon, ehkä 30 metriä pitkän jäljen melko peitteiseen maahan. Suora jälki, jossa ihan pikku mutka lopussa ja kani piiloon pikku kankareen taakse. Sulo tajusi heti, että ollaan taas tositoimissa ja suurin piirtein loikki tiensä kanin luokse. Aiemmin jäljestettävät kanit ovat omista mokailuistani johtuen olleet enemmän tai vähemmän jäisiä, nyt kani on melkein sulanut ja Sulokin nappasi kanin suuhun ja vielä ihan oikealla otteella. En ruvennut vielä treenaamaan kanin tuontia, joten nappasin kanin Sulolta nopeasti pois.

Toinen jälki oli pidempi ja sovittiin ohjaajan kanssa, että tehdään vielä pieni katkos jälkeen. Nostin kanin ilmaan puolivälissä reittiä olleen kaatuneen puun kohdalla, jolloin jälkeen tuli ehkä vajaan metrin katko. Sulo teki tarkkaa työtä heti alusta lähtien ja kävi ensin haistelemassa toisen koiran "kätköpaikan" ja loikki sitten oikealle jäljelle. Kani suuhun ja siitä poikki.

Kolmannella jäljellä otin mittaa niin, että siitä tuli noin 80 metrin taipparijäljen mittainen yhdellä mutkalla. Päästin Sulon myös irti hihnasta ja näytti siltä, että Sulo juoksee suoraan kanin luokse sata lasissa. Puolivälissä Sulo mietti vähän aikaa ehkä ihmisjälkiä, mutta suoritui nopeasti kanin luokse. Sulo ottaa jo melko reippaasti riistaa suuhun ja nyt annoin Sulon nostaa kanin kertaa ja sitten kani pussiin. Sulolle jäi mielettömän hyvä fiilis sekä riistasta että treenistä, joten tästä on jälleen kerran todella hyvä jatkaa harjoituksia.

Ja vapaa-aikanahan voi sitten vaikka tiirailla tyttöjä ikkunasta: